Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Sen ehkä joku pantiks toi, Ja äiti siitä lainan soi. Tuoss' avain rippuu nauhassaan! Mitäspä siitä, jos sen aukaisen! Voi mitä! Herra taivasten! Ah! koristusta herttaista! En koskaan nähnyt vertaista. Sopispa jalon rouvankin Sitä pitää juhlapäivisin. Koitanko vitjoja somia! Ken lienee niiden omija? Jos mun ois korvakellukat! Nää kohta muodon muuttavat. Mit' auttaa nuoruus, kauneus vaan?
Nuoruus katoaa, vuodet kuluttavat, mutta sydämen kauneus levittää kuitenkin kasvoille kirkkauttaan, joka kestää kauemmin kuin poskien puna, kauemmin kuin lemmen ensi hymyily, jopa kauemmin kuin aikakin.
Jos aina olisi kesä, ja elämä aina olisi nuoruus, niin minä mieluisimmin laulaen vaeltaisin läpi maailman. Mutta en ole milloinkaan uskaltanut julkaista runojani.
"Vaikka elämä ja maailma kuinka turmeltuisivat, niin ikuisesti hyvänä pysyy sentään nuoruus!" Hetken kuluttua hän kysyi: "Etkö sinä sitten ensinkään puhutellut häntä?" "Kyllä sentään!
Sitten väsymyksen hetkinä, jotka kiihottunutta mielialaa seuraavat, minä heitän verkkoni herätän hänen mielenkiintonsa ärsytän hänen intohimoaan valtaan hänen sydämensä. Sillä eivät vain nuoruus, kauneus ja eloisuus kykene vallottamaan Ionea. Hänen kuvitusvoimansa on voitettava, ja Arbakeen elämä on tähän asti ollut tällaisten kuvitusvoimien voittokulkua.» »Ja etkö pelkää kilpailijoitasi?
Valtioneuvoksetar, jolla, näin sivumennen sanoen, oli se pieni pahe, että hän joskus poltti hienon sigaretin, ja joka oli nytkin huoneessaan suonut itselleen sen nautinnon, oli jo ottanut entisen paikkansa sohvapöydän ääressä, kun samassa täti Sohvin nimeä huudettiin, ja valtioneuvos ensin äänekkäästi sittemmin yhä hiljenevällä äänellä luki: Nuoruus kiehuu, baletti liehuu, Sydämissä vakaissa liekit ne riehuu, Sua aina, sua aina jos käyttää voisin Sun avullas kauniita
Irja, tulikukka, suolla soihtu, kiehtova kuin noidan kirja, väkevä kuin velhon loihtu, tempaa kätehensä peilin, suihkaa suulla tyytyväisen: »Heleämmän näitkö heilin, kaunihimman kassapäisen? Katsoo Irja, käypi käteen: »Olet Hurtan maammo kurja.» Heittää Pirkon silmä säteen: »Siihen päättyi nuoruus hurja.» Tummuu takka. Sammuu sana. Katsoo silmät kahdet yöhön.
Mun köyhän suur' ol' rikkaus: Toden into, haaveen hurmailus. Nuo tenhovietit vielä suo: Lieskaava viha ja lemmen lento, Tuo poltto suloinen ja hento, Takaisin nuoruus mulle luo!
Jalo herra, Apusi suo, nuo käynnit hältä kiellä; Ma koitin turhaan. TIMON. Mies on rehellinen. ATEENALAINEN. Nyt häll' on tilaisuus se näyttää, Timon; Rehellisyydell' oma palkkans' olkoon, Se älköön tytärtäni voitekselko. TIMON. Lempiikö tyttö häntä? ATEENALAINEN. Hän on nuori Ja herkkä; oman nuoruutemme kiihko Osoittaa kyllin, kuinka häälyvä Se nuoruus on. Sä lemmit tyttöä?
Aikaa sopii verrata mihin muuhun tahansa, paitsi harmaapäisiin ukkoihin, jollaisia me olemme, vaikka sitä kyllä usein juuri ukoksi kuvataan. Ajan oikea ominaisuus on ikuinen nuoruus; se ei suvaitse mitään lahoa, vaan liehtoo sen pois suurilla myrskyisillä siivillään, pannakseen ehtimiseen jotakin uutta ja verestä sijaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät