Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Jo kaukaa tunsivat he äitinsä askeleet ja rientäen häntä vaataan, kiersivät he käsivartensa hänen kaulaansa niinpian kuin hän oli huoneesen ehtinyt. Nyt murtui Katariina rouvankin ylpeä rohkeus, ja valuvin kyynelin antoi hän äkkiä tyttärillensä kauhistuttavan tiedon murhapoltosta. Kalpeamainen puna levisi Sesilian vaaleille kasvoille.
Olavin valtasi poikamainen vallattomuus, hän teki pitkiä hyppyjä sapilaansa varassa ja heitteli kuperkeikkoja ladon heinissä. Hän nauroi, telmi ja sai pian Ellinkin mukaansa. Kerranpahan näkee meidän rouvankin nauravan, sanoivat piiat keskenään. Hän viskeli heiniä toverinsa päälle, hänen silmänsä säihkyivät, posket hohtivat ja rinta kohoili.
Erottipa joukossa jonkun talouden toimia huolehtivan rouvankin, joka nenäänsä nyrpistäen tutkisteli kaloja, nähdäkseen kitasista, olivatko ne vasta saatuja. Kysymällä ei maalaisilta koskaan saanut oikeata vastausta. Rouva oli usein kysynyt: »Kuinka vanhoja ovat kalasi, ukko?» »Kukapa heidän ikäänsä...» Niin ne vaan mahtailivat. Kiire nyt oli kaupanteossa ja kova kilpailu.
Ja viipymiseen lyödään nyt joka talossa käytettä, vaikka juoma jo käy niin kovasti, että tynnyrin vanteet ovat katketa. Kuin jokainen pistää pieneen lintuun höyhenen, tulee siitä semmoinen kokko. Rouvankin ovat siten pelottaneet ja ehk'ei ole saanut kirjeitä, kirjeetkin joskus hukkuvat... Josu jo piteli hivusvitjoja kädessään ja kiskoi kelloa ulos lakkarista.
Isä sanoi, että olisi siitä sietänyt saada enemmän, kahdeksankymmentä markkaa, ja sitä minäkin aioin teurastajalta pyytää ja vähän itsekseni tuumailin Montinin rouvankin luona, vaan kun rouva ei enempää tarjonnut ja sanoi ettei enempää kannata antaa kuin sen kuusikymmentä viisi, niin minä ajattelin, että tottapa ei sitten.
Kuten useissa muissa käännöksissä oli rouvankin tekemissä se paha vika, etteivät ne tarkalleen noudattaneet alkutekstiä, vaan usein toivat esiin aivan uuden ajatuksen. Kapteeni oli hirmuisen karskin näköinen, vaikka hän oli säysyin ihminen maailmassa ja eli kokonansa rouvansa komennon mukaan. "Tässä on herra Möller, josta minä ja Aurora olemme niin usein puhelleet," sanoi Donnerin rouva.
Sen ehkä joku pantiks toi, Ja äiti siitä lainan soi. Tuoss' avain rippuu nauhassaan! Mitäspä siitä, jos sen aukaisen! Voi mitä! Herra taivasten! Ah! koristusta herttaista! En koskaan nähnyt vertaista. Sopispa jalon rouvankin Sitä pitää juhlapäivisin. Koitanko vitjoja somia! Ken lienee niiden omija? Jos mun ois korvakellukat! Nää kohta muodon muuttavat. Mit' auttaa nuoruus, kauneus vaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät