Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
»Ei tänne muuta tule kuin uni ja yö; meidän pitää kaikkien ruveta nukkumaan», vastasi Elina, pyyhkien pois kyyneliänsä. »En minä tahtoisi nukkua. Ei minua ollenkaan nukuta! On niin ikävä nukkua!» huusivat lapset kilpaa. »Minä tahtoisin mielelläni kuulla kuninkaasta», virkkoi joku. »Kuningas ja kaikki hyvät lapset jo nukkuvat.» »Olen minäkin hyvä.»
Ota, hyvä Topra, niele väkisen. Usko minua, sinä sairastut muuten. TOPRA-HEIKKI. Se on mahdotonta. Minä en saa menemään alas. Veisit pois. Tekee pahaa sitä katsellakin. MATLENA. Rupeatkos maata sitten? TOPRA-HEIKKI. Ei nukuta. MIKKO. Anna sinä Topran olla. Mitä hiivattia MATLENA. Elä puhu, kun et tiedä kumminkaan. Topra ei ole syönyt eikä nukkunut, ollut vaan yhtämittaisessa tuskassa ja hädässä.
Jukkea ei nukuta. Jukke ei saanut unta koko yönä. Makuuhuoneessaan Vaaralan porttiluhdissa hän vuoteellaan viehkuroi, kääntelehti ja viehkuroi. Viimme yönäkin oli jo ollut uni hyvin katkonaista ja nukkuminen aivan levotonta, mutta olihan kuitenkin muutaman tunnin puoliskon aina silloin tällöin nukkunut edes korvakuulolta. Vaan nyt ei tullut unen tapaistakaan kuuluviin.
Hän oli nyt palannut retkeltään ja istui miettiväisenä ja unetonna työhuoneessaan. Paljonko kello on? Puoli kolme aamulla. Joko sarastaa? Ei vielä, teidän majesteettinne. Pankaa maata etuhuoneeseen, Bertelsköld. Olette paljon valvonut, ja se päivä, joka koittaa, voi koettaa voimiamme. Kiitän teidän majesteettianne. Minua ei nukuta. Nukkukaa, ystäväni, nukkukaa.
Reeta-Kustaavan silmiin kuitenkin koski lyhdyn valo, hän heräsi ja kysyi: »Mitä te etsitte?» En mitään. Kun minua ei tänä yönä nukuta, niin tulin katsomaan olisitteko tanssiin menneet. Hm. Tanssiin! virkkoi Reeta-Kustaava ja painoi päänsä peitteen sisään.
Nähtyään, että isäntää ei vielä nukuta, sanoi Malla: Missähän nyt tämän talon entinen Esko viuluaan vingutellee! Viime lauantai-iltana se tässä vielä oli tanssittanut tämän kylän nuoria. Soitolle sitä silloin tanssitaan, kun Eskon soitolle! Sama kuin porsasta hännästä vetäisi, sanoi Mikko. Elähän sano! virkkoi Mallan vieressä makaava Jertta.
Ei nukuta, katse harhailee omin päin, kunnes pysähtyy taas harmaaseen rouvaan. Sukkapuikot käyvät vinhaan, hiljaa kilisevät. Välistä on yksi sukkapuikoista hänen hampaattomien huuliensa puristuksessa, välistä katse nousee silmälasien ylitse ja ryppyinen suu kuiskaa silmukkojen luvun. Huh, kuinka aurinko paahtaa häneen! Minun tulee kuuma vaan katsellessa häneen, vaikka onneksi istun varjossa.
Mun huokauksein nukuta helmaan yön; Kuin huokaus kerran mä nukun myös." Hän päätti. Vuoret, laaksot ja lainehet Jäähyvästinsä laululle kaikui, Ja Kronan virran kosket ne yksinään Nyt kaukana hiljaa kohisi vaan.
Elämä ulkonaisesti oli aivan entisellään, mutta sisällinen haaksirikko oli joka hetki tulossa. Se tuli hirmuinen. Oli taaskin yö; kuu paistoi, mutta nyt lumikentälle kylväen loistettaan. Yksinään valvoi makuukammiossaan rouva. Kynttilä valaisi hänen surun vaalentamia kasvojaan. "Voi kuinka minua levottomuus painaa! Ei uni sulje silmääni, eikä rauha rintaani nukuta. Voi Arvo; missä olet ... missä!
Minua ei nukuta sydämeni on niin kipeä tuo kynttilä kohta loppuu ja sitte tulee niin pimeä ja sen karsi on tullut niin pitkäksi", puheli sen jälkeen ukko. Minä otin toisen kynttilän palasen pöydältä, asetin sen kynttiläjalkaan, sytytin sen palamaan ja annoin ukolle, sillä entinen loppui juuri nyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät