Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hän päätteli itsekseen, että aina liioittelevan Leenan koko touhu johtui siitä, että Leena nähtävästi piti nuken taivaansinisiä silmiä ylen kauniina. Mutta ettei Leena mitenkään tulisi nolatuksi innostuksessaan, lehtori hänelle ominaisen hienon kohteliaisuuden lisäksi sanoi mahdollisimman ystävällisellä äänellä: »Kyllä minä kuvittelisin rouvan pikku tyttönä hieman toisen näköiseksi.»
Mutta Johannes, nyt rupee jo olemaan ilta; ehkä tätisi ja äitisi jo kaipaavat sinua. Mene nyt kotiisi! Tuossa saat rahan, osta sillä mitä tahdot, ja nisuleivän Marialta«. «Ja nuken ja kätkyen ja vaatteet ja huoneen, mutta et sinä jaksa niin paljon kantaa; minä tulen auttamaan sinua «. «Ei pojat nukilla leiki«, sanoi majuri; «tytöt nukilla kujailevat?«
Houreinen katse silmissä ja käsillään tehden poistavia liikkeitä huusi Elsa: »Hän suutelee minua, auttakaa!» »Houraa», naurahti pastori. »Liisa!» kiljasi Elsa niin kovaa, että kaikki säikähtivät. »Ota kiinni Vimparin Aappo. Se nakkasi Marin nuken kaivoon ja Mari itkee. Nyt se pudottaa suuren kiven minun päälleni.» »Houraa», sanoi taas pastori yksitoikkoisesti.
"Lady Jane, nuorin tytär, jolla on niin kaunis tukka, joka oli niin suloinen lapsi, kun hänen viimeksi näin, ja leikki kauniin nuken kanssa, jonka hän oli keisarinna Eugenieltä saanut. Niin, hän olisi todella sopiva vaimo Kenelmille." "Minä olen iloinen siitä, että olet samaa mieltä kuin minä.
Sitä oli soma nähdä! Nuken pää oli erittäin ihana; vaaleat, kauniisti kammatut hivukset, siniset suuret silmät, punaiset posket ja suu hymyssä: mansikka mikä mansikka! Ja tuo pulska puku sitten oli niin tuuhea ja leveä kuin itse prinsessoilla kuuluu olevan.
Minun tekee mieleni riisua hame vanhalta nukelta ja pukea se uuden nuken ylle. Sen jälkeen alkoi Julia riisua vanhaa nukkea. Kuule, minä en uskalla kertoa äidille sinun olleen täällä, virkkoi Julia. Etkö?... Miksikä?
Mutta minä pelästyin, että täällä oli kysymyksessä jotakin vakavampaa.» »Kyllä tämä on tarpeeksi vakavaa», voivotteli yhä Leena kuin suurissa tuskissa. »Ehkä nuken voi vielä korjata», lohdutteli lehtori ja kokoili palasia lattialta. »Ei, ei, ei! Ei sitä mestaria tule, joka sen korjaisi, mikä kerran on ollut minun kompuran jalkani alla», vakuutti epätoivoinen Leena.
Pöydällä hänen edessään oli nukki, jota hän kannatti vasemmassa kädessään; oikeassa oli pinsetti ja pinsetissä nuken särkynyt nenä, jota hän verrattomalla tarkkuudella sovitteli paikoilleen. "Katso tuossa se on!" huudahti hän ja ojensi nukkea lamppua kohti, niin että se näkyi jälleen entisessä ehjyydessään.
Hän sieppasi muutaman koreita papereitaan, kääräisi kahvipavut siihen, pisti myttyrän uuniin väliin ja istahti nopsasti entiselle paikalleen muka hyvin toimessa leikkimään. Ei tullut ketään ja hän jäi nukke kädessään kuuntelemaan pörhöllä korvin. Yhtäkkiä viskasi hän nuken lattiaan, ryntäsi kauhistuneena etuhuoneeseen paiskaten lujasti oven jälkeensä kiinni. Paperi uunin välissä oli ratissut!
Aloisan akkunan alla oli erään ulkohuoneen laaka katto; tuolle katolle kipusi Nello ja kolkutti hiljaan akkunaan. Kammarissa loisti himmeä tuli. Tyttönen aukaisi akkunan ja tirkisti pelästyneenä ulos. Nello antoi hänelle tuon kauniin nuken. "Tuossa on sulle nukke, jonka löysin lumesta, Aloisa. Ota se", kuiskutti hän, "ota se ja Jumala siunatkoon sinua, kallis Aloisa!"
Päivän Sana
Muut Etsivät