Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Yksi luoto loi lohia, Toinen antoi ahvenia, Kolmas niemi nieriäitä. Nousin maalle keittämähän, Ison pitkille pihoille, Veikon vestoslastusille. Keitin noista kunnon ruoan, Syötin, juotin vierahia, Söin itse kyllältäni, Säästin ruotoset kokohon, Pienimmistä kiiskilöistä, Suurimmista ahvenista, Menin illalla kotihin, Syötin noita kaunolleni.
Siinä tarkoituksessa nousin kirjoituspöydälleni, työnsin paperit hiukan syrjään ja kävin istumaan. Jalat vedin alleni kiinalaiseen tapaan, sillä arvelin että tuo minulle hieman outo asento ehkä edistäisi tunnelmien syntymistä. Sitten vedin lakanan pääni yli. Koetin ajatella Utsjokea. Se oli kerrassaan ihmeellistä, mitä nyt sain kokea.
Siihen saakka olin levottomasti ja ääneti kuunnellut heidän puhettansa, vaan silloin nousin seisomaan. "Oi, kuinka kauheata tämä kaikki on!" huudahdin minä tuskasta vapisevalla äänellä. "Ole huoletta, isä, minä en enää tule silmiesi eteen! Minä palaan heti, ja jos en muuten pääse, niin menen vaikka jalkaisin takaisin arolle.
Nyt en saanut mennä pitemmälle kuin porstuaan, sillä äiti oli sanonut, että pimeässä voivat sudet nurkan takaa kimppuun hyökätä. Katselin saappaitani joka puolelta, koettelin joka saumaa ja käännettä, pyörästelin niillä lattialla ja nousin penkille. Penkiltä hyppäsin lattialle ja juoksin pikku Miinan kätkyen ympäri. En tahtonut malttaa maata ruveta.
Paljon muuta lausui impi Vaan en muista sanojaan, Oi! en muista niit' en kuullut Kuulin kiurun laulavan! Laulelonsa lentimillä Nousin maasta vaivojen, Kunnes huomaan neitosien Viereltäni kadonneen! Nyt mä lausun kaihomielin: "Poiss' on neiti Pohjolan, Poiss' on raikas luonnon tyttö, Poissa luoja unelman!" Suntiopojan muistikirjaan.
Oli kirkas kuutamo, ja Nikolainkirkon torninkello osoitti puoli yhtä, kun nousin kirjaston rappusia, otettuani esille kirjani ja katsottuani varovaisesti, ettei kukaan minua huomaa. Samassa silmänräpäyksessä avasin minä kirjapalatsin oven äänettömästi. Minä suokaa anteeksi me astuimme sisään, kirja liidellen rinnallani, ja ovi sulkeutui kohta yhtä äänettömästi.
Monta kertaa katseli hän minua kulmain alta, sillä niin hävytön kuin oli hän ei juljennut eikä tahtonut katsoa minua silmiin. Etsikö hän Fabiania pöytävieraiden joukossa? Sitäkään en tiedä sanoa. Merkillistä oli, että hän tuota pikaa nousi pöydästä ennen atrian loppua. Minäkin nousin pois pitääkseni häntä silmällä, mutta hän meni hyttiinsä ja sulkeusi sinne. Minä menin kannelle.
"Illalla, kun jo alkoi pimeä tulla, nousin minä, katsoin ympärilleni ja näin kaukana, siellä missä Magyarilaisten sotajoukot aamulla seisoivat, vahtitulia loistavan yhdessä rivissä. Ne olivat etäällä minusta, ja ma voin tuskin pystyssäkään pysyä; vaan läksinpä kuitenkin liikkeelle leiriä etsimään. Hiljaksensa kulkien, välistä nelin kontatenkin pääsin myöhään yöllä ensimäiselle vartiatulelle.
Nousin voille vuotehelta, Pettäjäisille pehuista, Maioille makoamasta, Venymästä vehnäisille; Kun en voinut voita syöä, Sipasin sianlihoa. Tulin toisehen talohon, Yli kynnyksen kylähän; Käyn nyt varaten vaista, Silmän kaiten kattilasta Kierten kellarituvasta, Piilten piimähuonehesta, Kaarrellen kananmunista, Pelotellen piirasista.
Loin silmäni ma Mestariini hyvään, mi lausui: »Kolme kertaa kutsuin sua, käy, joudu, etsikäämme sisäänkäyntis!» Ma nousin; kaikki pyhän vuoren piirit säteili uutta, korkeaa jo Päivää, mi meille selkään paistoi matkallamme. Nyt häntä seuraten mun otsa oli kuin sen, min päätä miettehet niin painaa, ett' taipuu puoliskoks hän sillankaaren.
Päivän Sana
Muut Etsivät