Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Taulu ja kirjoitusvärkit oli melkein joka lapsella, ja metsäteitten varret olivat talvella kirjoitetut täpitäyteen, että ne olivat niinkuin haravoidut; oppilaat olivat niihin risun nokalla kirjoittaneet mielilauseitansa, jotka kaikki eivät tainneet olla juuri niin siveelliseltä pohjalta kotoisin.
"Sinulla on kaksi kelpo poikaa, Lauri," sanoi yksi ja toinen, joka talossa kävi. "Niin on," vastasi Lauri tyytyväisesti. "Ne ovat nokalla ja kynsillä varustettuja lintuja, toinen ei anna toiselle perään, ennenkuin höyhenet ja karvat lentävät korvien ympärillä."
Luonnonvoimatkin väkevät Toisiansa vainoavat: Vesi tulta on vihannut, Tuli metsiä tuhonnut. Eläin vainovi eläintä. Lepinkäinen pieni lintu, Koukkunokka senhän tunnet Hyönteiskurjan kun tapasi, Sen nykisti pyörryksihin, Sitten naulasi nokalla Tuon itikan kimpuroivan Kuivan oksapiikin päähän. Siinä se eleli, kärsi, Kunnes päivän paistamana Kyllin kypsyi lintu söi sen.
Tuolla herralla oli hienosta tehtaan verasta tehty siisti puku, anturasaappaat jaloissa ja kalossit niiden päällä. Hänellä oli sangalliset silmälasit nokalla ja sangen loistavat lakkari-kellon vitjat riippuivat hänen rinnallansa. Oikeassa kädessään piti hän kokoon käärittyä sateenvarjoa, jota hän hyvin keikarimaisesti käytti sauvan asemasta.
Päivä hongat jo punasi, tuli tuska impyelle: "Suo mulle sulkani takaisin, tahi taattoni toruvi!" "Milloin oot minun oman?" "Koska päivä koittanevi." Päivä päätänsä kohotti. Sai pukunsa peilikylki, antoi suuta sulhoselle linnunluisella nokalla, veen suulla verettömällä: hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä, muuttui mieli miehen nuoren.
Niinpä siivo Simeoni, koskaan enään lasia kallistamatta, vietti rauhalliset päivänsä: milloin tukin nokalla veistellen, milloin, nysä suussa, nolkkien havuja raikkaasti tuoksuavassa tarhassa, ja milloin taasen istui hän pipliansa ääressä, tutkien sanaa. Mutta Aapo isännöitsi Jukolan toisessa puoliskossa, joka kutsuttiin Aapo-Jukolaksi; ja seisoivat sen huoneet muutama sata askelta emätalosta.
Mene tiehees, lunttu. Sinua en tarvitse venyttelemässä täss' toikan nokalla. Mene tiehees, sanon minä; mene sepältä hiivaa perään. Paikalla, sinä lunttu! TIMOTEUS. Ja jumalinen myös. MAURA. Hoh hoo, tätä mailmaa! Ja hän on rakastunut minuun, sen tiedän varmaan. Ha haa, ennen naskalisäkin kanssa morsiusvuoteeseen kuin syleilemään tätä peikkojen patrunessaa.
"Pojalla oli semmoinen halu, että hevosen perässäki ollessaan kirjoitteli risun nokalla kaikki lumihangetkin täyteen ja piirteli ihmisen ja eläinten kuvia. Sitten kun hän voi itse jonkun pennin rahaa saada, osti hän paperia, mutta hänellä ei ollut millä hän olisi piirustellnt tuohon saatuun paperiinsa. Silloin rupesi poika minua kärttämään, että ostaisin hänelle lyijykynän.
Jussi oli siis lunastaja, jonka tuli lyönnillänsä päästää muut sisälinnaan. Hän näyttikin käsittävän tehtävänsä tärkeyden. Kyllä minä teidät pelastan, lausui hän. Kapasutti karttunsa nokalla maahan ja nosti sitten silmäinsä korkuiselle lausuen: tuosta ja tuohon! se oli määräys pallinostajalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät