Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025


Kesät talvet kävi Martin Petrovitsh viheriästä verasta tehdyssä kasakinissa, jota kiinnitti vyötäisille tsherkessiläinen vyö; jalassa oli rasvanahkaiset saappaat. Kaulusta en nähnyt hänellä milloinkaan, ja mihinpä sen olisi sitonutkaan? Hän hengitti pitkään ja raskaasti kuin härkä, mutta astui hiljaa.

"No, hyvä Jumala, sitä, jota juuri tulimme teiltä pyytämään, vaatteenne, hattunne ja vaeltajasauvanne." Renato Lothringilainen ei näyttänyt rakastavan turhia puheita. Vastaukseksi hän vaan riisui yltään ruskean hameensa; hänen toverinsa teki samoin. Tämän alla kumpikin kantoi yksinkertaista matkapukua, puoleksi verasta, puoleksi nahasta.

Sitte vei hän minut mitä miellyttävimpään, pieneen vieras-huoneesen, jossa sekä matto, että istuimien päällisteet olivat verasta, ja akkunat täynnä kukkia. Siinä oli monta kirjavaakin kukkaa, vaikka se oikeastaan kuuluu heidän uskontoonsa, että kaikki kirjavuus on vältettävä.

Tuolla herralla oli hienosta tehtaan verasta tehty siisti puku, anturasaappaat jaloissa ja kalossit niiden päällä. Hänellä oli sangalliset silmälasit nokalla ja sangen loistavat lakkari-kellon vitjat riippuivat hänen rinnallansa. Oikeassa kädessään piti hän kokoon käärittyä sateenvarjoa, jota hän hyvin keikarimaisesti käytti sauvan asemasta.

"Isäntä on hyvä ja tulee juomaan kupin kahvia!" sanoi mummo erittäin kohtelijaan näköisenä ukolle. "Kiitoksia! Minä tulen aivan kohta, kun panen oven lukkoon." Ja ukko mennä läntysti ovea lukitsemaan. Kaikki menivät huoneesen. Vähän ajan takaa tuli ukkokin, puettuna sinertävästä verasta tehtyyn kirkkotakkiin. "Onni olkoon taloon, ja sen uudelle omistajalle!

Sen yli oli hänellä, niinkuin muillakin sääty- ja ikäveljellään, flanderilaiset liivihousut, pyhän kunniaksi paraasta, hienonhienosta Englannin verasta sinistä väriä. Ne olivat, ajan tavan mukaan, paikatut pitkillä suikaleilla mustasta atlaskankaasta ja koristetut mustilla silkkitikkauksilla.

Hän oli verevä ja terveennäköinen, ruumis täyteläinen, mutta ei erittäin kookas. Vaatteet olivat mustasta verasta ja mustavartiset saappaat jalassa. Muutenkin näytti tämä Malisen mielestä taitavalta, eikä liene mikään juoppo huilari, koska on noin hyvät vaatteet yllä. Hän meni kattelemaan renkiä ja puhetta alkaakseen kysyi: Joko on kanttorilla heinä tehtynä?

Myöhään eräänä iltana marraskuussa v. 1816 muuan keski-ikäinen mies enemmän hiipi kuin asteli Nybron satamalaiturilla Tukholmassa, taluttaen kädestä pientä poikaa, joka näytti noin kahdeksan vuotiaalta. Hiipivällä miehellä oli yllään karvanuttu ja päässä verasta tehty lakki sekä toisessa kädessään ryhmysauva, ja hän oli voimakkaan ja käskevän näköinen.

Pian sen jälkeen nousivat kaikki toisetkin ylös ja asettuivat kukin paikallensa. Kun kaikki oli työssä, tuli mestarikin sinne edessänsä esiliina viheriästä verasta. "Hyvää huomenta!" lausui hän sisään astuessaan. "Huomenta, huomenta!" vastasivat kaikki yhteen suuhun, Taavettikin muiden mukana. "No, kuinkas tuntuu olo pääkaupungissa?" kysyi mestari Taavetilta. "Joko minä alan työtä antaa?"

Lyhyiden, mustain, punaisilla nauharuusuilla solmittujen samettihousujen, keltaisen silkkiliivin ja sinisen samettitakin päälle oli hän huolettomasti heittänyt lyhyen espanjalaisen, mustasta verasta valmistetun viitan.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät