Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Minua lähdettiin viemään erästä yksinäistä taloa kohti, ja matkalla sinne katosi minulta kello ja kukkaro ja kultainen sormus, Fredrikani muisto. Tuvassa istui eräs översti murkinoimassa muutamien upseerien kanssa. Kerrottuani hänelle, kuinka minä olin ajanut jääkäreitä takaa hamaan leiriin saakka, ja kuinka siellä olin joutunut vangiksi, tiedusti hän nimeäni ja arvoani. Mitä minun piti vastata?
Vieras nainen tapasi jo eteisessä johtajattaren, ja he tervehtivät toisiaan siten kuin on tapana kahdella henkilöllä, jotka katsovat olevansa jossain tekemisissä keskenään. Olipa hyvä, että rouva tuli! huudahti johtajatar. Hän huutaa alinomaa rouvaa, ja hänen hetkensä ovat luetut. On siis totta, mitä kirjoititte? virkkoi vieras kiihkeästi. Hän on huutanut minun nimeäni, hän tahtoo puhua kanssani!
Viimeisenä vankeuteni iltana heräsin siitä, että kuulin omaa nimeäni hiljaisesti lausuttavan. Minä nousin äkkiä istualle vuoteessani ja ojentaen käsivarsiani pimeässä sanoin: "Sinäkö se olet, Peggotty?"
Lausuin vielä: "Enkä halua mitään enää myydä teille, vaikka saisin varjonikin takaisin, enkä siis nimeäni tuohon paperiinne kirjoita, en! Siitä käy päättäminen pitkittä mutkitta, että ne naamiaishuvit, joihin kutsutte minut osalliseksi muka, olisivat teitä huvittavaisempia kuin minua; siis en rupea, en sekau niihin, ja koska niin on, hyvästi!"
Ei ole paikkaa mulla, ei aikaa, nimeäni kaikkeuden kanteleet kaikaa; muut ovat monet, minä olen yksi, mua eivät muut saa määritellyksi. Laki olen laulava halki elon laineen, Henki olen hehkuva kautta kaiken aineen,
"Yht'äkkiä syöksyi oikealla olevasta pensaasta mörisevä karhu ja vasemmalla olevasta rauniosta sähisevä käärme, jotka molemmat menivät nukkuvaa kohti. "Hän heräsi ja huusi nimeäni. "Tartuin nopeasti häneen kiinni, painoin hänet rintaani vasten ja pakenin hänen kanssaan. Katsoessani taakseni näin, että karhu repi käärmeen rikki ja käärme pisti karhun kuoliaaksi." "Entä nainen?"
"Hei tyttö! tule pois nyt, nyt tulee lystikäs elämä tässä talossa", huusi hän Liville, ja hänen äänessänsä oli sekä itkua että naurua yht'aikaa. "Isäsi on pilkannut nimeäni ja lyönyt minua, mutta sitä en ai'o kärsiä, näetkös". Hän löi kantapäänsä kiveen, jotta kaikui. "Mutta kyllä minä vielä palaan", jatkoi hän nyrkyttäen kättänsä; "laulan hänelle laulun, jota hän ei niinkään pian unohda".
Sitten kysyi hän taas nimeäni, ja minä vastasin että se oli Stefan Martinpoika. Suomea minä puhuin koko ajan, ettei kenkään saisi tietää minun osaavan ruotsia. "Kuule Stefan", sanoi pappi, "jos sinä kerrot tästä sinun asiastasi kellekään elävälle sielulle, niin sinä, herrasi ja minä sekä moni muu menettää henkensä.
"Tinttala on minun sukunimeni nykyään, sillä semmoiseksi on se kirjoissakin jo muuttunut, vaikk'ei se alkujaan semmoinen ollut. Tinttala tulkoon tästä talostakin, sillä minä en aio nimeäni hävetä, mutta talosta ei saa tulla semmoinen Tinttala, jossa viinaa tintattaisiin", sanoi Jaakko, ja Tinttalaksi kirjoitettiin uudistalo.
Eteisessä kysyttiin nimeäni ja asiaani, jonka jälkeen ovenvartija läksi ilmoittamaan tulostani ja minulle suotiin kunnia päästä herra Johnin puheelle, puutarhaan käymään, jossa hän oli muutamien vieraittensa kanssa. Kohta arvasin kuka läsnäolevain joukossa oli talon isäntä, herra John, hän näet kun oli sangen lihava ja tyytyväisen näköinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät