Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Vähän aikaa oltuamme, kuulimme junan viheltäen ja jyristen tulevan Filippopolista päin ja kun saimme tietää että siinä matkusti H. K. K. Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsch, toimivan armeijan ylipäällikkö, juoksimme heti pienen ojan ylitse vallan rautatien viereen, nähdäksemme hyväntahtoista ruhtinasta, mainiota päällikköämme oikein läheltä taas isosta aikaa.
Huhut kertoivat tulevasta itsenäisyydestä ja tiesivät jo mainita sen Petrogradin siksi sanottiin nyt Pietaria kultasepänliikkeen, joka valmisti Puolan kuningaskruunua suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitshille.
Se myönsi vanhauskoisille vapaan jumalanpalveluksen ja heidän poliisin sulkemien "pyhien" hautausmaakirkkojensa avaamisen. Kun Nikolai II 1901 oli tullut "uskon lahjojen mestariksi ja hoitajaksi", niin suvaitsevaisuusedikti paransi siihen saakka tavallisen buddhalaisten nimityksen "pakana" tai "epäjumalanpalvelija" "lamalaiseksi".
Ei sovi näin päin; huuto ja melu eivät tässä auta. Sanokaat paremmin hyvällä, Nikolai Jeremeitsh, mistä syystä te minua vainootte? Miksi tahdotte tuhoani? No puhukaa nyt, puhukaa!" "En minä tässä rupea teidän kanssanne juttelemaan", vastasi pääkonttoristi vähän levotonna. "Eikä minulla ole aikaakaan. Yhtä minä vaan kummastelen.
"Niin justiin, Nikolai Jeremeitsh, kaikki on Jumalan vallassa: totta puhutte, sulaa totta... Vieraanne tuolla taisi herätä." "Ei, kyllä hän nukkuu. Mutta sopiihan sitä..." Hän tuli ovelleni. "Ei, kyllä hän nukkuu", toisti hän ja palasi sijallensa. "Kuinkas se nyt sitten on, Nikolai Jeremeitsh? Tuohon käteen, vai?" "Neljä harmaata", vastasi vouti. "Kolme olkoon!"
Sen perästä ratsasti armeijan ylipäällikkö Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits joukkojensa eteen näkyvälle paikalle kohottaen lakkinsa ilmaan ja lausuen: "Saan ilokseni ilmoittaa teille että me nyt Jumalan avulla olemme saaneet rauhan aikaan". Samassa seurasi myrskyn tapainen hurraahuuto kymmentuhansista kurkuista, joka kasvoi ja paisui korkeimmilleen ja jälleen hälveni ja samoin monet uudistetut kerrat.
Meidän asiamme, niinkuin nyi esimerkiksi, tiettyhän se on, kauppa-asia; meidän asiamme on ostoa. Sehän se, niin sanoakseni, on meidän ammattimmekin, Nikolai Jeremeitsh." "Kahdeksan ruplaa", lausui paksu mies harvaan. Kuului huokaus. "Kovin tahdotte paljoa, Nikolai Jeremeitsh!" "Mahdotonta on toisin, Gavrilo Antonitsh; niin totta kuin Herra taivaassa." Oltiin kotvanen ääneti.
"Sinä tulit parhaasen aikaan, Hans Nilsen!" sanoi Sivert Jespersen ja taputti häntä hellästi olkapäälle. "Kuinka ihanat niiden jäljet, jotka rauhaa puhuvat, jotka iloisia sanomia tuovat", sovitti Nikolai Egeland. "Minä muuten tuon teille surusanoman", sanoi Hans Nilsen, katsellen totisesti toisesta toiseen, "vaikka näen että tässä talossa on surua kylläksi.
Terve tuloa, herra översti, terve tuloa, hyvät herrat, sanoi Nikolai Konstantinovitsh kummallisella äänellä, jota hänen näytti olevan vaikea hillitä, sillä välistä yleni se huiluääneksi, välistä taas kärisi aivan alhaalla; välistä sitä tuskin kuului ja seuraavana silmänräpäyksenä se aivan aiheettomasti kirkui niin korkealla kuin suinkin mahdollista. Hän katsoi Hornin hoikkaa, voimakasta olentoa.
"Kuules sinä!" tiuskasi hänelle paksu mies. "Muista sinä, kenenkä kanssa puhut! Sinun kanssasi, pöllö, lasketaan leikkiä, sinun pitäisi, sen pöllö, tuntea ja olla kiitollinen, että sinun kanssasi aikaa vietetään, pöllö!" "Suokaa anteeksi, Nikolai Jeremeitsh! Semmoinen vaan pyörähti sana suuhuni..." "Kyllä minä sinut pyöräytän!" Ovi aukeni ja passaripoika juoksi sisään. "Nikolai Jeremeitsh!
Päivän Sana
Muut Etsivät