Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Helmikuun 24 päivän aamulla lähdimme marssimaan San Stefano-nimistä Konstantinopolin satama-esikaupunkia kohden. Tultuamme lähelle kaupunkia tapasi meidät armeijan päällikkö H. K. K. Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits; hän antoi meidän marssia ohitsensa osastottain ja samalla tervehti suomenkielellä sanoen: "juva päivä!"
Svjatopolk-Mirski puolestaan vakuutti tsaarille, että yliprokuraattorin politiikan jatkaminen oli synnyttävä vallankumouksen. Nikolai II ei tiennyt mitä tekisi ja jätti Mandsurian-armeijansa ratkaistavaksi, kumpi noista molemmista arvohenkilöistä oli oikeassa.
Nikolai II:n ja hänen veljensä valtaistuimesta-luopuminen katkaisi 1917 Suomen ja valtakunnan välisen valtiositeen, ja kaikki puolueet vaativat yksimielisesti maansa erottamista Venäjän valtakunnasta. Pietarin uudet valtiomiehet olivat siitä kovin kummissaan ja puhuivat suomalaisten kurjasta kiittämättömyydestä.
Sen tähden hän ensin selitti, kuinka hänen oli mahdoton hoitaa mitään asioita, pataljoonankaan asioita, yhdessä Martinovin kanssa, kuinka Martinov, jos Horn palaisi jälleen palvelukseen, epäilemättä hakisi toisen paikan itselleen, kuinka Martinov oli käyttänyt tietoaan Nikolai Konstantinovitshin elämästä ja raha-asioista sellaisella tavalla, jota ei hänen rakkautensa Helenaan, ei lemmenkateus, ei mikään voinut puolustaa... Edelleen puhui hän niin peittelevällä tavalla kuin mahdollista Helenan isän entisestä elämästä.
"Niin, niin", huokasi Sivert Jespersen, "kyllä tuokin voi olla meille hyödyksi!" "Totisesti", vastasi toinen, "on monta virhettä korjattavana ja rangaistavana sekä sinussa että minussa". "Sinä näet raiskan veljesi silmässä, mutta et näe malkaa omassa silmässäsi", sanoi nyt Nikolai Egeland näppärästi. "Vaimon neuvot ja vaimon puheet eivät aina tee miestä lempeämmäksi", sanoi vanha värjäri hiljaa.
"Kyllähän minä olisin mokomatakin... Kuules, Nikolai Jeremeitsh!" huusi Paavali vimmastuneena. "Minä pyydän vielä viimeisen kerran... Sinä olet itse pakoittanut minut ... en voi kestää enää. Jätä sinä rauhaan meidät, ymmärrätkös? Muutoin, Jumal' auta, jommankumman meistä käy huonosti, sen minä sanon." Konttoristi ylvästeli edelleen. "Minä en pelkää sinua", huusi hän, "kuuletkos, maitoparta?
Neljä-toista vuotta sitten!..." "Mahdollista!" kuningas sanoi... "No sitten, koska osaat saksaa, käyt etsimään minun puolestani Nikolai Diesbachilaista, Bern'in vanhaa pormestaria, ja seuraat hänen käskyjänsä." "Bern'iin siis?" "Kaikkialle, mistä hänen vaan löydät. Tuon taikakalusi kun näytät, hän sinut oitis tuntee." "Teidän Majesteettinne siis jättää sen minulle?" "Väli-aikaisesti.
"Ja onpa se vielä niinkin, Nikolai Jeremeitsh, ettei työtä ole kuin viikon maiksi, mutta kumminkin saa täällä olla kuukauden päivät. Milloin puuttuu rakennustarpeita, milloin taas pannaan puutarhaan polkuja kitkemään." "Saattaa olla, saattaa olla! Niin on kumminkin rouva itse käskenyt, eikä siinä ole sinulla eikä minulla yhtään mitään puhumista."
Mutta keisari Nikolai ei ollut sellainen mies, joka olisi tuominnut näin vakavia asioita ainoastaan yksipuolisen kuvailun mukaan. Hän tahtoi ensin itse nähdä ja tutkia ja sitten toimia, ja hän päätti mieskohtaisesti matkustaa Helsinkiin.
Martinov asettui mukavasti sohvalle, heitti toisen polvensa toisen päälle, tuprutteli papyrossiansa ja alkoi: Niin, näetkös, tämä Haidulla, Nikolai Konstantinovitshin isoisän isä, oli monta vuotta käynyt pikku sotaa keisarinnan joukkoja vastaan; se oli Katarina II:sen aikana.
Päivän Sana
Muut Etsivät