United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sinä tulit parhaasen aikaan, Hans Nilsen!" sanoi Sivert Jespersen ja taputti häntä hellästi olkapäälle. "Kuinka ihanat niiden jäljet, jotka rauhaa puhuvat, jotka iloisia sanomia tuovat", sovitti Nikolai Egeland. "Minä muuten tuon teille surusanoman", sanoi Hans Nilsen, katsellen totisesti toisesta toiseen, "vaikka näen että tässä talossa on surua kylläksi.
Siinä oli veljekset Endre ja Nikolai Egeland, joilla oli suurin talonpoikaiskauppa kaupungissa, Sivert Jespersen, joka muutaman vuoden kuluessa oli ansainnut suuren omaisuuden sillikaupalla, ja vielä neljä, viisi etevimmistä Haugelaisista käsityöläisiä ja kauppamiehiä.
Kokouksessa oli monta, jotka nyykähyttivät ja hymyilivät kehoittavasti pojalle. Tämän äiti, paksu kellahtava matami, sekä isä, Endre Egeland, olivat ylpeät hänestä. Mutta Eerik Pontoppidan ei näyttänyt huomaavan tätä kaikkea. Henrietteä ei kukaan katsellut paitsi Laurits; tyttö istui häpeissään ja piiloitti itsensä kahden ystävänsä taakse.
"Olen kuullut kerrottavan", sanoi Endre Egeland, "että hän paljon on viljellyt matami Torvestad'in tyttären, Henrietten tuttavuutta." "Henriettenkö?" kertoi Sivert Jespersen, venyttäen tuota epäilevää kysymystä. Hetken hämmästys ja äänettömyys syntyi. "Ei, ei", sanoi vanha värjäri, "emme saa uskoa niin pahoja asioita."
Nikolai Egeland, joka ei juuri ollut varustettu hyvillä hengellisillä lahjoilla, lausui: "Minä uskon, Herra! auta epä-uskoani". Hän ei todellakaan taitanut muuta kuin neljä viisi raamatun lausetta ulkoa, joita käytti kun niin sopi, ja välistä eivät ne ollenkaan sopineet. Mutta veljet tunsivat hänen uskollisuutensa ja kärsivät sitä; hänelle ei ollut uskottu sen suurempaa lahjaa.
Sittenkuin Endre Egeland oli lukenut pöytärukouksen, kaikki söivät ja joivat paljon teetä, jonka jälkeen erosivat kello yhdeksän aikana. Kun Worse taas seisoi huoneissansa ja näki matami Torvestad'in vieraiden menevän torin yli, ei hän tietänyt pitikö hänen nauraa vai kiroilla ajatellessaan että oli näiden ihmisten seurassa viettänyt ensimmäistä iltaa.
Suotakoon meille kaikille armo siihen". "Amen" sanoi Nikolai Egeland. "Mutta armaani!" kysyi Sivert Jespersen, kääntyen nuorison puoleen, "mitenkä meidän on saavuttaminen tätä armoa?" "Se on pyhän hengen työ", kuului alhaalta oven suusta. "Oikein vastattu pikku Erik! ja miksikä nimität tätä pyhän hengen työtä?" "Pyhennykseksi" "Ja mitkä eri osat pyhennykseen kuuluvat? Voitko siihenkin vastata?"
Me saimme tuolla Smörvikissä iltapäivällä tietää, että laivanne Ebenezer on joutunut haaksirikkoon Bratwald'in eteläpuolella; ei ainoakaan mies pelastunut; sentähden tulin tänne, jotta valmistuisitte pitämään huolta leskistä ja orvoista." "Herra antoi ja Herra otti, siunattu olkoon Herran nimi", sanoi Nikolai Egeland.
"Niin, niin", huokasi Sivert Jespersen, "kyllä tuokin voi olla meille hyödyksi!" "Totisesti", vastasi toinen, "on monta virhettä korjattavana ja rangaistavana sekä sinussa että minussa". "Sinä näet raiskan veljesi silmässä, mutta et näe malkaa omassa silmässäsi", sanoi nyt Nikolai Egeland näppärästi. "Vaimon neuvot ja vaimon puheet eivät aina tee miestä lempeämmäksi", sanoi vanha värjäri hiljaa.
Ja nämä olivat Haugelaiset, heränneet pyhät miten pilkkaajat heitä nimittivät. Paitsi Sivert Jespersen ja veljekset Egeland, joilla oli suuret suolaus-laitokset ja jotka harjoittivat maatavara-kauppaa, enin osa Haugelaisista teki sillikauppaa.