Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Ehkä hän vaan on niin heikko ett'ei hän jaksa huutaa, lohdutti Klettermaier ja kuiskasi Wapun korvaan: emäntä, muistakaa ihmisiä! Hän nousi ja poisti hämmentyneet hiukset otsaltaan. Sitokaa yhteen nuorat, miksi tässä niin neuvottomina seisotte mitä odotatte? Miehet katselivat epäillen toisiansa. Täytyy koettaa löytää häntä, sanoi Klettermaier.
Ava-täti ja sairaanhoitaja olivat neuvottomina vaiti. Hän katsahti heihin ja silloin muistui kaikki mieleen. "Ei hän ole kuollut se ei ole totta", sanoi hän hätäisesti. "Istuinhan minä koko ajan hänen luonansa enkä kuullut mitään. Hän ei voi olla kuollut auttakaa minua ylös, minä menen hänen luoksensa."
Kauan aikaa olivat ystävykset neuvottomina, mutta viimeinkin saivat erään venäläisen sotamiehen soutamaan heidät kaupunkiin. Yö oli kirkas ja ihana. Tuulonen puhalteli niin armahaisesti, leyhyttäen vilvoitusta ystävysten tulistuneille kasvoille. He riisuivat palttoot pois ja nauttivat ihanata yöilmaa, yhä enemmin käyden runolliselle tuulelle.
Kun me olimme tulleet kaupungin portista sisälle, emme saattaneet nähdä hiukkaistakaan tuosta levottomuudesta ja peljästyksestä, joka muuten on niin tavallinen valloitetuissa kaupungeissa; levollinen synkkä tuska näytti siihen määrään vallanneen kaikkia, etteivät he tietäneet mihin heidän piti ryhtymän, vaan seisoivat joko neuvottomina keskustellen toistensa kanssa, taikka juoksentelivat pitkin taloissa ikään kuin omistaaksensa kaikelle viimeisen hyvästijättökatseen.
Huomaamatta laskivat kivityömiehet taasen muutamia soihtuja tuleen. Tuuli oli lakannut humisemasta pinjojen latvoissa, liekki nousi tyynesti, siroina kielinä kirkasta taivasta kohti, jolla tähdet tuikkivat. Päästyään Kristuksen kuolemaan asti, puhui vanhus yksinomaan Herrastaan. Henkeä pidätellen kuunteli joukko, ja hiljaisuus oli niin täydellinen, että olisi saattanut kuulla sydänten sykinnän. Tuo mies oli nähnyt kaikki omin silmin! Joka hetki näkyi niin painuneen hänen muistiinsa, ettei hänen tarvinnut kuin sulkea silmänsä nähdäkseen kaikki uudelleen. Hän kertoi, että Golgatalta palattua hän ja Johannes olivat istuneet huoneessa kaksi päivää, syömättä, juomatta, surussa, murheessa, ahdistuksessa ja epäilyksessä. Pää käsien varassa olivat he istuneet ja ajatelleet, että Herra oli kuollut. Raskasta se oli ollut, kovin raskasta! Jo oli koittanut kolmas päivä ja jo oli päivän valo valaissut muureja, mutta yhä he vain Johanneksen kanssa olivat istuneet seinustalla neuvottomina ja toivottomina. Vihdoin olivat he menneet uneen (sillä kuoleman edellinenkin yö oli kulunut heiltä unettomana).
"On kyllä", väitti Pekka, "mutta olkoon menneeksi; minä lähden teidän mukaanne, kun vain saisin jonkun viemään sanaa kotiin Niilalle." Siihen ei ollut helppo löytää ketään. Kaikkien täytyi lähteä mukaan sotaan, ja niin oltiin neuvottomina. "Kyllä Kaarina osaa sen tien", sanoi Antti. "Tahdotko sinä mennä, Kaarina?" "Tahdon."
Sanoi, että kiihkeämmissä kristityissä tapahtuu semmoista useammin, hänessä vasta ensi kerran. Molemmat istuimme sen jälkeen vähän aikaa noloina ja neuvottomina. Emmekös mene päivälliselle? kysyin minä lopuksi. Mennään vaan, vastasi Karuliina. Ja minä luulin nähneeni hänen silmässään kyyneleen. Me olimme laskeuneet kirkastuksen vuorelta alas.
»Mutta hänellä ei ole kuitenkaan velkoja kuin se mitä meille on. Ja Hautalan talo on hyvä», sanoi vaari. »Paljonko sitä on velkaa teille?» »Viisisataa markkaa.» »Kuinkas paljon hän on takaamassa teille?» Vanhukset katsoivat toisiinsa neuvottomina: kumpainenkaan ei tietänyt. Arveltiin olevan ehkä tuhannen markan tienoille. »Hm. Siitä pääsee ylöspäin.» »Häh?»
Kahdessa jahtilaivassa heidän takanaan huutaa hoilotettiin ja tyttö aitan ovella nauroi ääneen. Tällä kertaa huomasi hänet Rejer. Tätä pilkkaa vastaan ei ollut mitään sanomista; mutta vähän neuvottomina odottivat he siellä ulkopuolella satamaa. Nyt ei ollut muuta neuvoa kuin kaikin voimin soutaa venettä aivan samaan paikkaan. Kalanperkaaja tuli uteliaasti aivan ovelle nähdäkseen miten kävisi.
Eräänä aamuna olivat kreikkalaiset oppaat poissa ja saksalaiset neuvottomina autiossa, vedettömässä seudussa, jossa vielä lisäksi alkoi joka taholla näkyä lukemattomia turkkilaisia ratsumiehiä. Saksalaiset kärsivät suurenlaisen tappion. Ristiretkeläisten tila oli nyt niin tukala, että Konrad johti sotaväkensä takaisin Nicaeaan ja palasi itse Konstantinopoliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät