Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
"Vai tuliko tässä erehdys?" arveli siihen mies hölmön näköisenä, lyöttäytyi jo matkaani ja toisti: "Niin jotta ettekös te todellakin ole se vallesmanni Lassilan tyttö?" Nyt katsahdin minä häneen, pyöräyttää kiepautin sitte takapuoltani närkästyneenä, ylpeästi, mutta tietysti samalla sirosti ja viehkeästi, keikautin nenääni ynseästi ja äänsin sitä kyytiä poistuessani halveksivasti: "Fyi!"
Osaan sangen hyvin jäljitellä armollisen neidin käsialaa; unhottunutta asiaa koskevasta kirjoituksesta voimme tuskin itse päättää, kumman kättä se on. HERRA TOPIAS. Oivallista! Vainuan sotajuonta. HERRA ANTREAS. Minun se jo tuikkaa nenääni. HERRA TOPIAS. Hän sitten luulee, että nuo kirjeet, joita sinä kylvät, ovat sisareni tyttäreltä ja että tyttö on häneen rakastunut, niinkö?
Jos hän vastasi kieltävästi, nyrpistin minä nenääni ja yhdyin esimerkiksi näin: "En minäkään... Semmoinen epähieno tuoksu ja jokapäiväiset värit." Jos hän taas sanoi pitävänsä, aloin minä huudahdella ihastuksesta ja kehua kukkaa. Niin että oli minulla siis konstit! Petteri hymyili, tuli avomielisemmäksi, tuttavallisemmaksi ja välit lähenivät. Olimme jo ystäviä. Toisetkin kulkivat parittain.
Nyt oli aikani tullut tehdä pyyntöni. Alotin sen äsähtämällä: "Enkä jouda!" "Vai et... Miltähän töiltäsi et joutaisi!... Laiskottelemiselta", ivaili äiti. Silloin lausuin itsetietoisen pyyntöni. Nenääni keikauttaen ilmotin minä: "Minä menen herra Ikosen kanssa polkupyöräilemään!"
Vain heikosti saatoin itse auttaa kantajaani. Edessäni saatoin nähdä miehen takin selkämystän liikkuvan. Se oli halki niskasta liepeeseen saakka pitkin selkäsaumaa, ja halkeama avautui ja sulkeutui säännöllisesti miehen liikkuessa. Tämä ilmiö valtasi huomioni hetkeksi, samalla kuin tajuntani vähitellen palasi. Minä tunsin poskiani ja nenääni kirvelevän ja verta valuvan kasvoilleni.
"Mitäs siihen sanot, Olli", sanoi Miina niinpiankuin miehensä oli ovesta astunut, "kun Sivelin on kosinut Lydiaa?" "Mitäs minä siihen sanoisin," vastasi Olli, teeskennellen välinpitämättömäksi; "minulla on Lydian naimiskaupoista ollut harmia kyllä, en niihin hopussa nenääni pistä", ja samalla luki hän halullisesti kirjeen, minkä Miina hänelle oli antanut.
Viekas en ma tahdo olla, houkutella en; en pistää kaikkeen nenääni, en käsin mukana kaikess' olla halua. Sen vuoksko maailmasta erilleni mä läksin, jotta toisten tähden siihen taas oikein sekaantuisin? Kunnon veli! Sain' oottehan. Jo kauvan etsinyt oon teitä. MUNKKI. Mua, herra? RISTIRITARI. Ettekö mua tunne enää? MUNKKI. Tunnen, tunnen toki!
Päivän Sana
Muut Etsivät