Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 4. lokakuuta 2025


Nemesis ja Kostottaret, Alektosta aina Megeriaan saakka, jotka ovat kauheimmat jumalista, ovat naisia." Kleopatra oli, kiukkuisesti purren hammasta pikemmin kähisevällä äänellä kuiskuttanut kuin lausunut nämä sanat ja samalla uhaten kohottanut pientä nyrkkiään veljeään kohti; mutta Euergetes pysyi aivan tyynenä, kunnes Kleopatra oli puhunut loppuun.

Sanalla sanoen oli kivalteri Kron sellainen mörkö, jonka kaltaisia ei ole monta pohjolassa. Tämä mörkö, niin peljätty kuin hän olikin virastossaan, oli kuitenkin kotonaan lauhkea kuin lammas, mikä seikka yleensä ei ole harvinaista ankariin herroihin nähden. Rouva Kron, kivalterin Nemesis, oli ennen kuin meni naimisiin Kronin kanssa ollut leski ja vaatekojun omistaja.

Ihmisen ei koskaan pitäisi tuolla lailla kerskailla. Sen kuuli Nemesis. "Kling-kling-kling", kuului ovikellon ystävällinen kilahdus. Hetken kuluttua astui sisään palvelija ja ilmoitti, että opettaja Touhio pyytäisi puhutella tohtoria. Tohtori säpsähti. Minusta näytti kuin hän olisi aavistanut tulevaa onnettomuutta.

Veljeni veri on vielä kostamatta. Kuka hänet surmasi? Oi Nemesis! Täytyykö minun Glaukuksen tähden ostaa sinun juhlallinen kostosi? Arbakes sinun! En koskaan!» »Ione, IoneArbakes huudahti intohimoisena, »mistä nuo salaperäiset sanat? Miksi mainitset minun nimeni veljesi murhan yhteydessä?» »Uneni minulle niin sanovat ja unet tulevat jumalilta.» »Turhia hourekuvia!

Sinä tiedät nyt, mikä vaara häntä uhkaa. Hyvästi! Olen velvollisuuteni täyttänyt.» »Pysähdy, jää», pappi huusi pidellen päätään. »Jos kaikki on totta, niin kuinka voin hänet pelastaa? Minua ei päästetä sisään. En tunne tuon kamottavan talon kaikkia salakäytäviä. Oi, Nemesis, näin minua oikein rankaiset!» »Minä päästän orjani kotiin. Ole sinä oppaani ja toverini!

Hän kaasi juomalasin konjakkia täyteen. Nemesis ... nemesis ... tänään hän, huomenna sinä tai minä. Maljanne! Jassoo, ne jo menivät. Jos olisi sittenkin oikeamielinen Jumala? Piru ties. Tuiskis vaan, ja siihen meni eikä ehtinyt edes siunatakaan matkalleen lähtiessään. Suoraan terävään kiveen. Ja miksi juuri siihen, kun oli vieressä pehmeä hanki? Missä hän nyt mahtanee olla?

Tämä on nyt todellakin jo liikaa! Ei, ihan totta ... nemesis ... huh! Ja hän otti ryypyn ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Joku on hänet tappanut. Tappanut ... varmaankin tappanut ... joku niin, tai joku toinen. Siitä täytyy heti pitää poliisitutkinta. Ukko rähähti nauruun, vähän teennäiseen ja hermostuneeseen...

Me elämme aikakaudessa, jolloin muuttamistointa harjoitetaan umpimähkää, vallan kuin sitä olisi ajamassa Nemesis, joka on yhtä sokea kuin se itse.

"André," sanoi hän, "Nemesis vartioitsee sinua: varo, varo tutkainta vastaan potkimista!" "Voitko vannoa, ett'ei vaan vuorill' ole yhtäkään lappalaista?" virkki André vappukselle. "Kyllä, aivan varmaan! Niit' ei ole Kautokeinossakaan, sillä ne kaikk' ovat vetäinneet Karasuantoon päin". "Niinp' aja sitten! Minä 'annan nyt puolisoni sinun kunnias kätehen, miten lappalaisen tapa on sanoa."

Karoliina ja Jaakko setä riensivät häntä nostamaan, mutta hän oli jo hengetönnä, ohimo terävään kiveen sattuneena. Se oli minun syyni, se oli minun syyni, vaikeroi Karoliina. Jaakko setä riensi, minkä suinkin jaksoi, pappilaan päin. Hän pysähtyi tuon tuostakin, pudisti päätään ja olkapäitään kuin vilussa, lähti taas menemään ja sanoi tuon tuostakin: »Nemesis ... nemesis, huhhuh

Muut Etsivät