Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
"Joskin Saarelan Pekka on syyttänyt Elsaa, niin ei yksi vierasmies mitään vaikuta", huomautti Juhana. Yrjö veti taskustaan paperin, avasi sen ja piti sitä Elsan silmien edessä. "Ah", huusi neitonen ja vaipui veljensä jalkojen juureen. "Oi Yrjö, rakas veli!
Hänen kalpeat kasvonsa olivat saaneet takaisin säihkynsä, kun hän näki Juhanan. "Ahaa", huusi Affleck, "tuossa varmaan on morsian. No, Nevalainen, Herran nimessä, ota neitonen haltuusi." "Miten voin teitä palkita?" sanoi Juhana liikutettuna. "Minä olen jo palkittu", vastasi majuri puoleksi katkerasti, puoleksi alakuloisesti.
Runoilijat ne vertaavat Sun silmiäsi, neitonen, Sinehen taivahan; Ja poskillesi laulavat He sulanneeksi pilvien Punervan purppuran; Ja, imarrellen, huulias Vertaavat pilven reunuksiin, Joist' annat vuotaa hunajas Janoovain sulhoin sydämiin: Ah, neito, ällös vuodata Siis sielustasi sappea!
Mutta jäätehinen tahtoi pysyä sanassaan ja alkoi perinpohjaisesti miettimään. "Kuinka voi lintu olla siivetön ja neitonen suuton, se on kerrassaan käsittämätöntä." Kuule nyt, Matti, sanoi hän: "kumpi meistä on tyhmempi, minä vai sinä?" "Sitä minä en tiedä", vastasi Matti varovasti. "Mutta siivetön lintu on lumi ja suuton neitonen on aurinko."
Ilta oli tyyni ja lämmin; aurinko oli laskullansa. Pieni venhe kulki keinuen raivonneen tuulen jälestä loikasti aaltoilevaa veden pintaa Paavolasta kirkkoa kohden. Veneen perässä istui nuori neitonen. Hänen yllänsä oli musta vaatteus, päässään pieni musta huivi. Sen mukaan, minkä hänestä istuallaan ollessaan voi päättää, oli hän hoikka, solakkavartaloinen.
"Näe tässä," lausui kenraali, "näe tässä, kaunis neitonen, vaivainen ihminen, jonka ennen herraksesi kutsuit. Tunnetko häntä? Hän on sama hovin herra, joka muinen tahtoi pakoittaa sinua palvelukseensa tulemaan, joka on ollut aikeessa ryöstää sinua meidän käsistämme, ja joka, jos olisi tämä hänelle onnistunut, olisi ensi tilaisuudessa tappanut sinun.
Pidä kielesi ohjissa ja ojenna minulle kukkurainen simasarvi, saadakseni kostuttaa kuivunutta kurkkuani. Neitonen tarttui hopeiseen juomasarveen ja täytti sen reunoja myöten vaahtoavalla simalla suuresta tynnyristä tuvan viereisestä ruoka-aitasta. Sinä, Alf! käski talon isäntä ovenviereisellä rahilla istuvaa, nuorta orjaa, jolla oli taistelijan vartalo ja kauniit kasvot.
Hän astui puoleksi ajatuksissaan muutamia askeleita, mutta äkkiä hän pysähtyi, sillä hänen eteensä aukeni kuva, jota hän ei enää milloinkaan unohtanut. Viiden kuuden sylen päässä näki hän ison hongan, sen juurella oli iso kivi, ja kivellä seisoi nuori neitonen. Nuori oli tuo neitonen ja kaunis kuin kevät-aamu.
Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla. Näki veikkonsa vesillä, Veikon laivan lainehilla: "Tules veikko lunnahille, Oman siskosi otolle!" "Enmä joua sikko raukka! Hauki kultanen kutevi, Kultaisissa kupluskoissa." Eipä veikko tullutkana. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla.
Sen vuoksi neitonen oli tuskin enää ajatellutkaan Atalarikia. Jos tämän nimeä mainittiin tai jos hän, kuten usein tapahtui, näki hänet unissaan, niin kohdistui hänen barbaarivihansa ja -inhonsa ennenkaikkea juuri häneen. Tämän hän teki kenties senvuoksi, että hän vastahakoisesti aavisti sydämensä salaisimmassa sopukassa vielä olevan jäännöksen mieltymyksestä kauniiseen kuninkaanpoikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät