Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Vastineeksi vanhus virkkoi noin: "Neitonen, mun sulo toivoni. Tiedä, että kaks on kasvanut Kotkan poikaa, kaksi jaloa Nuorta ruhtinasta linnassa Ruhtinamme Wolgan varrella.
Vaan niistä kertoileminen ehkä väsyttäisi lukijata. Huolimatta veitikkamaisuudestaan oli Anni helläsydämmisin neitonen maan päällä. Usein sattui niin, että koko talon herrasväki meni illanpuhteella järven yli huvitteleimaan. Maisteri tietysti oli mukana oppilaansa kanssa.
Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi Venäläisen venehessä, Karjalaisen karpasossa. Iso rannalle laseksen Kujerrusta kuulemahan, Valitusta vaatimahan. "Hyvä iso, rakas iso, Lunasta minua täältä!" "Millä mä sinun lunastan, Kun onpi vähä varoa?" "Olipa sinulla ennen, Oli ennen aikoinani, Minun kasvinaikoinani, Kolme kontua hyveä, Pane yksi lunnahiksi, Henkeni hehättimeksi."
Ettekö te muista, jatkoi neitonen hymyillen ja kuten näytti myöskin Aarnion muistamattomuudesta huvitettuna: ettekö te muista miten monen monta vuotta sitten kaksitoista vuotiaana tyttöriepuna joskus kävin kotonannekin! Olin silloin semmoinen pahasisuinen ja vallaton tytön tyllerö, lisäsi hän nyt ääneensä nauraen. Minunkin kotonani!...
"No ainakaan", virkkoi herra de La Bourdonnaye, "ette voi kohtuuttomasti kieltää tuota suurta perintöä tyttäreltänne, joka on niin nuori ja rakastettava neitonen. En salaa teiltä, että tätinne on kääntynyt Ranskan hallitusmiesten puoleen saadakseen hänet luoksensa.
Läksi kieltä etsimähän. Astuvi ahoa myöten: istui immikkö aholla, nuori neitonen norolla. Ei se impi itkenynnä, ei varsin ilonnutkana; ilman lauloi itseksensä: lauloi iltansa kuluksi, sulhon toivossa tulevan, armahansa aikehessa. Vaka vanha Väinämöinen tuonne kengättä kepitti, ilman hampsi hattaratta. Sitte sinne tultuansa alkoi hapsia anella.
"Nouse, neitonen, norosta, hienohelma, hettehestä, neiti lämmin, lähtehestä, puhasmuotoinen, muasta! Ota vettä lähtehestä, jolla kastat karjoani, jotta karja kaunistuisi, eistyisi emännän vilja ennen käymistä emännän, katsomista karjapiian, emännän epäpätöisen, ylen kainun karjapiian. "Mielikki, metsän emäntä, lavekämmen karjan eukko!
Ja Rurmari, laulujas' Mi laulat salissa Finjalin, Voinetko kilvestä ääntä Kumauttaa miekalla myös? Mä ääniä kuulen kuin Teräksen kalsketta rannall' ois' Sä katso, sotahan josko Jo Shelman sankarit käy!" Ja neitonen katsehen Loi hurmatun avaruutehen, Ja aamun rusko se hällä Sai kasvot purppurahan.
Kaikki kyyneleet putosivat rotkoon, paitsi yhtä, jonka tuuli kantoi järveen. Se ei helmeksi muuttunutkaan, mutta siitä Vellamon neitonen syntyi. Tämä istahti lumpeen lehdelle kiikkumaan ja lauloi: "Tule, tule neiti nuori, Tule, Inkeri ihana!
Heidän luonaan nähtiin kuitenkin kaksi kaunista nuorukaista, poika ja tytär, kumpikin nuoruuden kukoistavassa keväässä. Poika oli vanhan Jaakon veljenpoika, joka oli oleskellut setänsä luona osittain opissa, osittain huviksensa. Nuori neitonen, Anna, oli Nevalaisen vaimon sisarentytär, joka orpona asui tätinsä luona.
Päivän Sana
Muut Etsivät