United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä sallin hänen jumaloivan itseäni ja annan maailman uskoa yhä vain, että Guiman on minun kultuseni." "Ja koska teitä kerran nimitetään Jupiteriksi Parisissa," sanoi Klairon, "niin sanotaan myöskin teidän lähestyvän kaunista tanssijatarta aina pelkkänä kulta-sateena, ja että hän tanssii Danana vastassanne." "Liika puhetta vain, neitiseni; on niin," vakuutti prinssi.
Yksi seuran naisista se oli suuri veitikka kysäsi silloin äkkiä: Vaan ettekö koskaan tulleet ajatelleeksi, että tuo vanha vartija olisi itse voinut olla teihin mielistynyt ja oli mustankipeä siitä syystä, että te mielistelitte toista hänestä välittämättä. Seura remahti nauramaan, vaan kertoja vastasi tyyneesti: Teette mulle suuren kunnian, neitiseni.
Kirkkaat, ruskeat silmät säihkyvinä sanoi hän lempeällä, sulavalla äänellä: "Ihana neitiseni, miten suloinen ruusunhohde kirkastaa teidän tullessanne tämän halvan työhuoneemme! Jospa vaan olisin huomannut teidät ennemmin, en suinkaan olisi vaivannut hellätuntoisia korvianne raa'alla metsästyslaulullani!"
"Me Suomen neidet tunnemme asian niin olevan kuin tää nuorukainen on teille selittänyt", lausui Anni vastaukseksi, punastuen vieläkin enemmän. "Ohoh! kaunis neitiseni, ethän toki liene koko Suomen neitien edustaja!"
Kas niin, neitiseni, pyysi muudan kavaljeereista, ratkaiskaa nyt armossa kiistamme! Epävarmuus on julmempi kovaa todellisuutta, vakuutti Stjernhöökin oppilas. Marian posket olivat äkkiä käyneet kalpeiksi.
Te ette ole sanonut sanaakaan ei aamiais- eikä päivällispöydässä. Tohtori Olsen hymyili. Minulla on se paha tapa. Olen mielelläni vaiti, saadakseni rauhassa kuunnella. Onko se paha tapa? Saattaa ainakin olla esimerkiksi itsekkäisyyttä. No, neitiseni, nythän teillä on aikaa ihan ihmeesti. Wieniläisen huomautus oli happamen makuinen. Anteeksi, anteeksi! Tulen kohta.
Minä lyön vetoa, että vallasväki nyt parhaillaan on tuolla alaalla Rödeby'ssä, virkkoi neiti Attalie, kun on kerran elänyt maalla, niin ei unohda tuota vapaata luontoa. Niin, neitiseni, me puhuimme vapaasta luonnosta, mutta se oli ihmisestä, jolla oli mieli, vapaa kuni luonto. Neiti hymyili.
Niin, neitiseni, minun nöyryydessä lausuttu ajatukseni on, että teidän isänne itsekin, mikä on kyllä hyvin ymmärrettävää, sisällisesti kammoksuu pitkää vankeutta ja ettei hän ollenkaan ajattelisi niin raskasta ristiä ottaa hartioilleen, jos hänen tilansa vaan, niin sanoakseni, jättäisi hänelle jonkin muun keinon pulasta päästäkseen. Olento minä oikeassa, neitiseni?"
Minä tulen juuri nyt isä herranne luota, joka valitettavasti ei voinut niin hyvin eikä ollut semmoisella tuulella, kuin hänen tästä asiasta puhellessa olisi tarvinnut olla. Tosiaankin, neitiseni, minä tahdoin ennen kaikkia puhella teidän kanssanne isänne tilasta". Roosa katsahti pastoriin kummastuneena ja levottomana.
Oi Jumalani! olihan hän siskoni; hän on vieläkin pitäisikö hänen turhaan huutaa minua avuksensa? Nyt riennän alas äitini luokse, ja...» Petrea otti hattunsa ja nuttunsa. «Tyyntykää toki vähäsen Petrea neitiseni. Minä sanon ettei sovi lähteä sillä tavalla. Kiesit eivät kestä koossa. Olen itse koettanut niitä, Jumala paratkoon. Te ette voi matkustaa niillä.»