Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
"Emmehän me kaikki voi olla ylimyksiä, armollinen neitiseni". Kummallista, että mies, jonka otsassa oli ylhäinen syntyperä niin selvästi kirjoitettuna, saattoi, vieläpä mielihyvälläkin, nimittää itseään kansavaltalaiseksi!
"Sen vakuutan teille, neiti!" lausui hän hilliten ääntään, jossa piili ankara vihanpuuska "että jos vaan voitte hankkia minulle nuohojan paikan, niin menee Rejer Jansen Juhl kyllä uuninpiippuun... Se on yhtä varma kuin että hän suorittaa perämiehen tutkinnon, vaikk'ei ole killinkiäkään taskussa!... Niin, minä olen länsimaasta, neitiseni! eräästä paikasta sieltä, jota kutsutaan 'Eteenpäin! ja siitä huolitaan viisi, käykö tie puuvajan tai kaupungin uuninpiippujen kautta!"
On kuin hän katsoisi yli koko meren ja sanoisi laineille: 'teidät minä murran! Tässä olisi hitunen semmoista, joka voisi viedä eteenpäin maailmassa, neitiseni! kunhan hän vaan saisi sen, jota haluaa, purjehduskumppaliksi... Niin, neiti Saara Rördam! en ole tänään tullut kapteeniksi, en ole hienosti puettu, en su'ittu enkä juhlallinen! olen ruma pitkänenäinen ... monessa suhteessa jäljellä!
Jaa, teidän täytyy olla viaton, sillä se kivistäisi minun sieluni sisustaa, jos te te olette vielä niin nuori ja kaunis se olisi surkuteltavinta, jos voikaa hyvin, jalo neitiseni! Te kuulette sen pian minulta sillä, niinkun sanottu on, minun pitäisi vielä tänä päivänä saada teistä tietoja. Taivas suokoon, että ne olisivat hyviä! Mutta minä pelkään! Voikaa hyvin! voikaa hyvin!"
Odota siksi kun olen häntä nähnyt, neitiseni, ja sitten minä tahdon vastata sinulle". Näin sanoen kenraali käännähtihe ympäri kantapäällään ja läksi vierashuoneesen. Hänen tyttärensä olisi häntä seurannut, vaan Danville tarttui hänen käteensä. "Voitko olla niin kovasydäminen että jätät minut tänne yksinäni?" kysyi hän.
Kuka taitaa sanoa, eikö isänne, taas elämään herättyään, muistele kaikkia, mikä häntä viime aikoina kiusasi, kuin pahaa unta? Ja nyt tulkaa, hyvä neitiseni! Minä toivon, kuten jo sanoin, parasta, mutta tämmöisissä tapauksissa tarvitsee valmistautua kestämään mitä hyvänsä". Lääkäri piti Roosaa kädestä heidän astuessaan pitkän käytävän läpi herra von Weissenbachin huoneesen.
SOHVI. Juuri niinkuin sanoin. IMPI. Hyvä, kiitoksia vaivoistasi. Minä kirjoitan kohta kirjeen valmiiksi; viethän sinä sen hänelle? SOHVI. Ka, miks'ei! Mielelläni juoksen minä, neitiseni, teidän asioillanne. Toinen kohtaus. IMPI. Hän siis vihdoinkin täällä; vihdoinkin pitkän odotuksen perästä! Mimmoiseksi lienetkään muuttunut, armahani, näinä viitenä vuonna?
"Pelastakoon se teidät minun surkuteltavasta kohtalostani," sanoi Appellona nostaen rukoilevat kätensä taivasta kohden. "Kuitenkin, jalo neitiseni, pitää teidän olla varovainen kuoleman pistoa tehdessänne, ja jos se on tarpeesen, niin tähdätkää se sitte ennen hänen mustaan sydämeensä, kuin omaan kauniisen rintaanne.
Sen ja omaisuuteni avulla olen minä vielä kerran piispana, luottakaa siihen. Kaikki riippuu vaan siitä, että te suostutte, neitiseni! Mutta varmaan, ettehän voi olla suostumatta! Eihän teillä ole mitään talonpojan poikaa vastaan, kun ette pidä häpeänä kantaa päiväpalkkalaisen lasta pitkin katuja. Eikö niin, neitiseni!" Roosa oli pastorin viimeisiä sanoja lausuessa noussut nopeasti.
Kummallista! Ja kuitenkin olen vielä elossa. Tai epäilettekö, niin koettakaa suontani. Olkaa hyvä, neitiseni! Olkaatte hyvät, kunnioitettavat naiset! MIINA-T
Päivän Sana
Muut Etsivät