Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Minä en ole jättänyt hänelle sanomatta, etten minä voi hyväksyä hänen aikomustaan jossa hän muuten vielä tähän hetkeen asti pysyy aikomustaan jättäytyä vaadittaissa vankeuteen, ja minä luulen, armollinen neitiseni, että minulla on onni olla tässä kohdassa aivan yksimielinen teidän kanssanne". Roosa katsoi tuijotti puhujaan.
Edelliset. Anteeksi, arvoisa herrasväki! Häh! Kuka siellä? Heikkinen. Minähän tässä vaan olen! Mieshän se onkin! Sehän on kirjanpitäjäni! Heikkinen. Neitiseni! Minä tulen toivon ja rakkauden siivillä. Karoliina. Minunko luokseni? Heinonen. Tuoko se onkin? Heikkinen. Teidän äitinne on sanonut, että olette hyvin rakastettava.
Mutta sepä muistuttaa minulle, etten saa kauemmin viipyä. Jumalan haltuun, kunnioitettu herra von Weissenbach! armollinen neitiseni herra kreivi, teidän nöyrin palvelijanne!" Näin puhellen ja tehden monta kömpelöä kumarrusta, tunkeusi pastori tuskin sisään ehtineen kreivin ohitse ulos ovesta.
"Minä olen teidän puolestanne pahoillani, neitiseni", sanoi nuori husaari. Serkkuni nyt kääntyi hänen puoleensa. "Jos oikein ymmärrän, niin te olette ottanut hänet vangiksi?" "Onnettomuudekseni se oli velvollisuutenani." "Teiltä saan kuulla totuuden. Minne veitte hänet?" "Keisarin leiriin." "Ja minkä vuoksi?" "Ah, neitiseni, minulla ei ole tekemistä politiikan kanssa.
Sillä välin oli tultu pienen, matalan virran luoksi, jonka poikki taisi vaivatta kahlata. "Mitäs hän nyt tekisi?" ajatteli Mark. "Ohoo, hänellä on jotakin kengässään eikä luule minun näkevän, kuinka hän pistää oksan maahan joen rannalle. Aivan hyvin ajateltu ja oivallisesti tehty, neitiseni; mutta te ette kyllin voi aavistaa, että siten viettelette ystävänne paulaan."
Roosan katse oli yhtä jäykästi kuin ennenkin pastoriin kiintynyt. Mitä tarkoittikaan hän? Pastori punastui ja rykäsi; hän olikin arvellut asiaa helpommaksi. "Minä tahdon puhua tyynesti, neitiseni", sanoi hän, ja hänen äänensä ei ollut vielä koskaan ollut niin soinnuton.
"Esimerkiksi," puhui Yrjö, yhä enemmin vilkastuen, "kun kasvien tutkija salolla kulkiessaan yht'äkkiä huomaa mäen rinteellä ihanan liljan..." "Suokaa anteeksi, liljoja ei kasva metsässä." "Tavallisesti ei, mutta ken tietää, neitiseni, mitä lämmin etelätuuli saattaa kantaa sylissään! Se tuo joskus liljan siemenen, pudottaa sen kainoon paikkaan, ja siemen..."
Neitiseni; ottakaa nyt kauniin katsantonne huomenna päällenne, joka sopii yhteen hääloistonne kanssa; muistakaa että minun poikani morsiamen tulee olla todistuksena poikani hyvästä kauneuden aistista. Justin! vaununi laiskuri, roisto, tomppeli, missä minun vaununi!"
»Kuule nyt, neitiseni», lausui Alan. »Venheitä täällä kyllä on, sillä tullessani kaupunkiin näin niitä kaksittainkin rannalla. Jos nyt saisimme venheen kulkeaksemme yön peitossa Lothianiin ja luotettavan, vaiteliaan miehen, joka toisi sen takaisin ja pitäisi matkansa omana tietonaan, olisi kahden ihmisen henki pelastettu minun kaiken todennäköisyyden mukaan hänen aivan varmaan.
"Miten juohtuisi minulle sellaista mieleen!" vastasi Roosa kolkolla, epävakaisella äänellä, jota hän turhaan koetti saada välinpitämättömältä kuuluvaksi. "Minä en ryhdy mitenkään tuomitsemaan teidän toimianne tai päätöksiänne". "Mutta, Roosa mutta, neitiseni, minähän luulin olevani teidän suosiossanne, teidän isänne suosiossa; minä luulin, että että te olisitte ainakin ystävällinen minulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät