Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Astukaa sisälle, ehkä... Mitäs asiaa teillä olisi? Tahtoisin tavata erästä naisvankia. Varmaankin valtiollista? Ei, ei valtiollista. Minulla on päästölippu yleiseltä syyttäjältä. No, en tiedä, pappa ei ole kotona. Astukaahan sisälle, tehkää hyvin, kutsui hän jälleen Nehljudofia pienestä eteisestä.
Tirehtörin ankaruuteen oli etupäässä syynä se seikka, että laillisen määrän yli kaksinkertaisesti täytetyssä vankilassa juuri tähän aikaan raivosi ankara lavantauti. Nehljudofia kuljettava issikka kertoi hänelle matkalla, että »linnassa kuolee väkeä kovasti, niihin on kumma tauti tullut. Kaksikymmentä henkeä kuopataan päivässä.»
Samasta syystä hän sitävastoin ei rakastanut Nehljudofia, ei antautunut hänen kanssaan puheisiin eikä puristanut hänen kättään, vaan tarjosi puristettavaksi oman ojennetun kätensä, kun Nehljudof häntä tervehti.
Nehljudof kiitti oikeudenpalvelijaa, joka erittäinkin nyt näytti hänestä surkuteltavalta, ja meni valamiesten huoneeseen. Hänen lähestyessä tätä huonetta olivat valamiehet jo menossa istuntosaliin. Kauppias oli samalla tavalla iloinen, ja samalla tavalla kuin eilen oli syönyt ja ryypännyt, ja tervehti nyt Nehljudofia kuin vanhaa ystävää.
Nehljudof huomasi sen kaikista hänelle tutuista vangeista: Fjodorofista, Makarista, jopa Tarasistakin, joka, vietettyään pari kuukautta Siperian matkalla, hämmästytti Nehljudofia arvostelujensa epäsiveydellä. Matkalla Nehljudof sai kuulla, kuinka kulkurit pakenevat metsiin, viettelevät mukanaan jonkun toverin, tappavat sen ja syövät sen lihaa.
Huolimatta hyväsydämmisyydestään oli tirehtööri tällä kertaa entistä jäykempi Nehljudofia kohtaan; se oli nähtävästi seuraus keskustelusta Maslennikofin kanssa, oli kai tullut käsky noudattaa suurempaa varovaisuutta tämän käymävieraan kanssa.
Toinen näistä vaikutuksista kuolemaan valmistumaton Kryiltsof oli raskas ja surullinen. Mutta toinen vaikutus reipas Katjusha, joka oli saavuttanut semmoisen ihmisen kuin Simonsonin rakkauden, ja joka oli nyt tullut varmalle ja oikealle hyvän tielle, sen olisi pitänyt ilahuttaa Nehljudofia, mutta sekin oli Nehljudofista raskas, eikä hän voinut tästä raskaudesta päästä.
Siitä saakka Vladimir Vasiljevitsh esiintyi niinkuin hänellä ei olisi koskaan ollut mitään poikaa, eikä talonväestä kukaan uskaltanut puhua hänelle pojasta, ja Vladimir Vasiljevitsh oli aivan vakuutettuna siitä, että hän oli järjestänyt perheelliset olonsa mitä parhaiten. Hän pysähtyi käynnissään edestakaisin, tervehti Nehljudofia ja luki hänen kirjeensä.
He juoksivat yhteen ja tarttuivat toistensa käsiin. Poltitte kätenne, mitä? sanoi hän korjaten vapaalla kädellään palmikkoa, hyvin hengästyneenä, ja katsoi hymyillen Nehljudofia alhaalta ylös, suoraan silmiin. Enhän tiennytkään, että täällä oli oja, sanoi Nehljudof myöskin hymyillen ja päästämättä Katjushan kättä.
Maslova ei kuunnellut häntä, vaan katseli yhä milloin kättä milloin tirehtööriä. Kun tirehtööri kääntyi pois, ojensi hän nopeasti kätensä Nehljudofia kohti, sieppasi paperirahan ja pisti vyötärykseen. Puhutte niin kummallisia, sanoi hän naurahtaen ylenkatseellisesti, kuten Nehljudofista näytti.
Päivän Sana
Muut Etsivät