Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Selittää asiaa niin, että se mikä häntä kauhistutti, oli muka vaan seuraus, kuten vankilan virkamiehet sanoivat: vankilain ja siirtolain puutteellisuudesta, ja että siis kaikki oli parannettavissa, kunhan vaan uudenaikaiset vankilarakennukset saadaan toimeen, se ei tyydyttänyt Nehljudofia, koska hän tunsi, että mikä häntä kauhistutti, ei ollut seuraus enemmän tai vähemmän täydellisistä vankilalaitoksista.
Hyvänluontoinen vanhus, lasaretin vartija, päästi hänet heti sisälle, ja saatuaan tietää ketä hän haki, käski menemään lasten osastoon. Nuori, karboolihajun läpitunkema lääkäri tuli käytävään Nehljudofia vastaan ja kysyi ankarasti, mitä asiaa hänellä oli.
Hänen ylpeytensä ei mukautunut siihen, että ruhtinatar olisi, vaikkapa entisyydessäkin, rakastanut jotakin toista. Eihän tämä tietysti voinut aavistaa tapaavansa Nehljudofia, mutta jo ajatuskin, että ruhtinatar oli saattanut rakastaa jotakuta ennen, loukkasi häntä.
Kyllähän siihen voidaan suostua, puhuivat miehet aivan ymmärtäen asian ja hyväksyen Nehljudofia. No, jo oli päätä! toisti leveä vanhus suortuvinensa. Entäpä jos minäkin haluaisin ottaa maata haltuuni, sanoi hymyillen pehtori. No jos sattuu jäämään vapaa palsta, niin ottakaa vaan muokataksenne, sanoi Nehljudof. Mitäpä sinä maalla? Olet sinä ilmankin kylläinen, sanoi vanhus hymyilevin silmin.
Englantilainen kysyi oliko nuori vanki jo kauan sitten sairaana. Tirehtöri sanoi että aamusta, mutta että äijä oli sairastanut mahatautia jo kauan, vaikkei häntä voitu sijoittaa lasarettiin, koska tämä oli jo aikoja sitten täpö täynnä. Englantilainen pudisti paheksuvasti päätään ja sanoi haluavansa lausua noille ihmisille pari sanaa, sekä pyysi Nehljudofia kääntämään sen, mitä hän aikoi sanoa.
Kunpa olisi sanoa hänelle, kääntyi se vaimo, joka oli palvellut ratavahtina, Maslovan puoleen tarkoittaen »hänellä» Nehljudofia. Kyllä sanon. Hän tekee minun tähteni vaikka mitä, sanoi Maslova hymyillen ja päätänsä keikauttaen. Eipä tiedä milloin se taas tulee, mutta poikia on kuulemma juuri nyt menty noutamaan, sanoi Fedosja. Se on kauheata, lisäsi hän huoaten.
Nehljudofin kysymykseen: oliko hänen hyvä olla ja eikö hän jotain tarvitsisi, vastasi hän vältellen, ympyrjäisesti ja hänessä tuntui Nehljudofin mielestä sitä samaa vihollismielistä moitteenhalua, mikä oli hänessä ennenkin ilmaantunut. Ja tämä hänen synkkä mielialansa, joka johtui silloin vaan noista miesten ahdistelemisista, vaivasi Nehljudofia.
Nehljudof istui ja odotti että Mariette sanoisi hänelle sitä jotakin, mitä hänellä piti olla sanottavana, mutta Mariette ei puhunut mitään eikä edes koettanut päästä alkuunkaan, vaan laski leikkiä ja puhui näytelmästä, jonka olisi hänen mielestään pitänyt niin liikuttaa Nehljudofia.
Nehljudof oli kasvanut osaksi hänen vaikutuksensa alaisena ja sisar oli hyvin rakastanut Nehljudofia tämän ollessa poikana. Sitten he olivat tavanneet toisensa vähää ennen häitä, melkein jo yhdenvertaisina: sisar oli silloin 25 vuotias neiti ja Nehljudof taas 15 vuotias poika. Natalia oli silloin ollut rakastunut veljensä ystävä-vainajaan, Nikolenka Irtenjefiin.
Hänellä oli pitkät hampaat ja suuret mustat silmät. Puhuttiin pahaa hänen suhteestansa lääkäriin. Nehljudof alussa usein sen unohti, mutta nyt hän muisti, ja nähdessään lääkärin ruhtinattaren lepotuolin vieressä, nähdessään hänen voidellun, kiiltävän kaksijakoisen partansa, Nehljudofia rupesi hirveästi inhoittumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät