Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Ukko Hemmer koetti leikinlaskulla vastata Eksköldin katkeruuteen. Nuoret miehet naurahtivat ja vanha professori jatkoi: "Luojan kiitos, että sinä Eksköld et koskaan mene naimisiin etkä siten joudu hukkaan tieteeltä." "Oh! Onko setä niin varma siitä? Päinvastoin olen ajatellut, että kun saan riittävät tulot, hankin oman kodin." "Ei, ei poikaseni. Perhe-elämä ja tiede eivät sovi saman katon alle.
Grönhagen myönsi kyllä, että hän olisi tiedosta kiitollinen, mutta sotajulistukseen nähden ei pitäisi unohtaa vanhaa kokemusta naisista ja salaisuuksista. Nuoret upseerit naurahtivat, mutta Bildstein vastasi vakavasti: Sen naisen vaiteliaisuudesta vastaan minä. Lähdetään, Willebrand! Majurinrouva näki herrojen tulevan, ja meni sykkivin sydämmin heitä vastaan.
Mutta ajattelehan itse: onko koskaan kuultu, että sulhanen tuollaisella mielellä lähtee morsiamensa kotitaloon, jossa päälliseksi ei ole kokonaiseen kuukauteen käynyt! Onko siitä jo niin pitkä aika? sanoi Edvard rypistäen haluttoman hajamielisesti silmäkulmiaan. Sitten katsahti Vendelliin ja he molemmat naurahtivat. He ajoivat lähes penikulman matkan puhumatta sanaakaan toisilleen.
Ja Martti joi itsekin ja kilisti lasia Antin kanssa. »Sano nyt, Antti, minulle, että olkoon onnea uudelle kellollesi», sanoi Martti, leikillä olevinaan... »No olkoon ... olkoon...» Molemmat he naurahtivat, ja Martti tuli yhä paremmalle tuulelle. Ei hän ollut koskaan rinnassaan tuntenut semmoista paisuvaa tunnetta kuin nyt.
Toiset miehet eivät myöntäneet eikä vastustaneet, olivat vain ääneti; toisillensa siinä salavihkaa vähän naurahtivat. Hemmo kurkisti pöydän orrelle ja virkkoi: Eiköhän oteta ja veisata joku pieni virren värssy. Hae sinä, Jahvi, kirjavasu. En minä tiedä, missä lienee, sanoi Jahvi. No mene sinä Hermanni. En minä ... menköön Ima. Imapa se nöyrin lienee, sanoi poikain äiti, paraskin junkkari!
Tuossa tuli joukko nuorta väkeä, ja ohi mennessään he naurahtivat Reitulle tervehdyksen asemesta. Oliko ne tuttavia? kysyi Laara. Olivat. Tunteeko ne Miinan? Miksikä? Niin, etteivät nuo liene minua siksi luulleet. Mitäpä tuo haittaa, jos luulisivat. Haittaa se toki, kun toinen kuitenkin pitäisi olla, naureli Laara. Tuota en ollenkaan tullut ajatelleeksi yhteen matkaan lähtiessä.
"Siunatkoon Jumala seuraa, hyvää olutta pöytään, kauniita tyttöjä permannolle ja hyviä pelimannia penkille," virkkoi Aslak ja tunki keskelle heitä. Muutamat naurahtivat, toiset eivät virkkaneet mitään; joku lausui: "Aslak-lörpöttelijä on aina hyvillä mielin."
Selvisi se siitä, ja Henrik alkoi kuin alkoikin tottua. Eikö tämmöisestä hirveästä tärinästä hermot pilaannu? kysyi Henrik. Noh, sanoi Gabriel, kuuluvathan ne vanhemmat kuljettajat pilaantuvan, mutta en minä ole vielä ainakaan mitään tuntenut. Mihinkäs toimeen ne sitten tulevat, kun eivät enää kelpaa kuljettajaksi? Gabriel ja lämmittäjä katsahtivat toisiinsa ja naurahtivat.
Me vastaamme vaan yhtä lyhyesti, että rahoja tällä kertaa erityisistä syistä ei lähetetä. Johannes ei voinut olla naurahtamatta Uunon varmoille päätelmille, ja kun Johannes, niin mammakin ja Henrik naurahtivat. Ja he menivät kaikki saliin, jo vähän rauhoittuneina.
He palasivat kohta, Sikri kantaen suurta maljaa kukkurillaan hohtavankypsiä suuria mansikoita ja Aunolla kumpaisessakin kädessään isot maitomukit. Laskiessaan maitomukit pöydälle Auno sanoi: Tässä olisi vieraille marjoja ja maitoa, mutta asian mukaisia syöntiastioita meidän talossamme ei ole. Vieraat naurahtivat ja rupesivat kuin kotonaan tapailemaan astioita.
Päivän Sana
Muut Etsivät