United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seinillä näki rukousnauhoja, medaljonkeja, useita Neitsyt Marian kuvia, kookospähkinän-kuoresta tehty vihkivesimalja; lipastolla, joka oli peitetty veralla kuin alttari, Victorin antama simpukkakuori-rasia; lisäksi ruiskukannu ja pallo, kirjoitusvihkoja, kuvitettu maantieto, kenkäpari; ja kuvastimen naulaan nauhoistaan ripustettu pieni silkkinukkahattu!
Mikä se onkaan tämän pojan ristimänimi? kysyi Malinen ohjatakseen itse puhetta. Lassi tämä on ja onkin kelpo poika. Ei parane, usko minua. Voipi olla ja talohan siinä on hyvä. No, ilman epäilemättä hyvä. Neljäkymmentä lehmää, eikä kuin kaksi veljeä. Pitäisikö vielä muuta olla! Mitäpä tuohon. Kyllä minun puolestani. No, sittenpä pannaan rukkaset vähäksi aikaa naulaan ja kuulostellaan.
Nuo vieraat miehet vangittiin, ja minä seurasin mukana. Te saatte hirttää minut lähimpään naulaan, jos luulette minun sekaantuvan poliisin asioihin.» »No, mestari Peltinen», sanoi pormestari, »mitä te tiedätte tästä asiasta?» »Palvelukseksenne, herra pormestari, minä tiedän asian tarkalleen.
Turunen teki, niinkuin aikoi, pani rukkasensa naulaan ja alkoi liikkua hyvin etsivän näköisenä. Etsittävänsä hän löysi kamarista. Anna Liisa kun ei ollenkaan tietänyt tämän puhemiehensä tapoja, niin hän hämmästyi ensi silmänmittauksista melkein sanattomaksi. Posket sävähtivät aivan punaisiksi, ja hän painautui kamariinsa tuolille istumaan.
Eipä nyt taida olla hyvästä päivästä haaraa? vastasi siihen kivenlatoja. No, on se tosi toisakseen! arveli mies pysähtyen. Kyllä nyt taisi tavata meitä kova aika. Taitamattakin, vastasi kivenlatoja. Kyllä joutaa monelta hampaat naulaan tulevaksi talvea! Kyllä se niin on.
Siinä sitä aateltiin ja aprikoitiin, mutta juohtui sitte päähäni aika mukava keino. Minä pyysin sotamiehen antamaan mulle lakkinsa, päällysnuttunsa ja kiväärinsä: minä jäisin vahtiin ja hän menisi hakemaan Villeä ulos ja sanoisi hänelle, että ukko Taskinen on tullut häntä tapaamaan. Tuo nyt kävi kuin naulaan. Minä jäin seistä jököttämään, ja sotamies lähti asialle.
Ylpi-hymy suullaan Tuomas virkkoi: "Vanhoillen ei sota-aseet sovi, Niinkuin nuorten sydämmiin ei pelko; Isä, nosta pyssy naulaan jälleen, Salli mun ja veljesteni koittaa!"
Vastikään Anni näytti taitavansa jotain uuttakin. Lents pyysi häntä lyömään yhtä naulaa seinään, ylipuolen isänsä viilaa. Anni osasi oitis naulan päähän, ja tuohon Annin ensimmäiseen lyömään naulaan oli äidin kuva pantava riippumaan. "Nyt se on paikallansa", vakuutti Lents.
Haa, sattuiko se kirves naulaan, herra ritari?" Ramorny ei vastannut mitään, vaan kääntyi pois yhtä äkisti, kuin jos joku samassa olisi hänen haavoitettuun käsitynkkäänsä koskettanut.
Mutta hetken perästä isäntä taas kyseli avainta, kun sitä ei näkynyt seinässä. Eveliina raotti tuvan ovea, huutaen äreästi: »Iiri, mihinkä aitan avaimen panit?» »Minäkö? Niin, mihinkä sen panin voi, mihinkä minun se piti paneman? Kun en nyt muista.» »He, kamarin naulaan, hae oitis, isäntä kysyy sitä.» »Voi, voi, kun en nyt muista mitään!» Iiri haki, ja Eveliina sekä piiat.