Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
"Voi, Jumalani", keskeytti Nastjenka, "kuinka oli siinä kaikki? Minä en ymmärrä sanaakaan siitä." "Voi, Nastjenka, minä tahtoisin jollakin tavalla kuvailla tätä omituista vaikutusta", aloitin minä valittavalla äänellä, missä vielä kätkeytyi toivo, vaikka kaukainenkin. "Kyllin, lakatkaa jo!" sanoi hän ja kaikki ilmasi yhdessä silmänräpäyksessä veitikkaa!
Meillä on ollut eräs vuokralainen, vanha vapaasukuinen nainen, mutta hän on matkustanut pois ja mummo, sen tiedän minä, tahtoo ottaa nuoren miehen. Minä kysyin häneltä, miksi nuorta miestä? Siihen vastasi hän: 'Se on parempi, minä tulen jo vanhaksi. Mutta älä ajattele, Nastjenka, että minä tahdon naittaa sinut. Minä, nähkääs, sanoin, että hän sitä juuri tavoitti." "Voi, Nastjenka!"
"Ei, ei", keskeytti Nastjenka minua nauraen, "minä en tarvitse vain viisasta, vaan veljellistäkin neuvoa, oikein sydämellistä, ikäänkuin olisitte minua jo ikuisesti rakastanut! "Oivallista, Nastjenka, oivallista!" huusin minä ihastuneena, "ja vaikka minä jo kaksikymmentä vuotta olisin teitä rakastanutkin, niin en tulisi minä kuitenkaan sen hellemmin rakastamaan kuin nytkään!"
"Nastjenka," sanoin minä puoliääneen, "kuka se on, Nastjenka?" "Se on hän!" vastasi hän kuiskuttaen, läheten yhä lähemmäksi minua. Minä saatoin tuskin pysyä jaloillani. "Nastjenka, Nastjenka! Sinähän se olet!" kuulin äänen takanani ja samassa silmänräpäyksessä astui tuo nuori mies muutaman askeleen meihin päin. Mikä huudahdus! Kuinka hän säpsähtikään!
Te ette saata ajatuksissakaan loukkaantua siihen, joka niin kovin teitä rakasti ja vieläkin rakastaa." "Niin, niin! Se on aivan niin, kuin minä ajattelin!" huudahti Nastjenka ja ilo loisti hänen silmistään. "Oi, te päästätte minut epäilyksestäni, Jumala itse on lähettänyt teidät minulle, kiitän, kiitän teitä!" "Miksi?
Kun ei hän harjoittanut mitään kauppaa, otti mummo hänet vastaan ja kysyi sitten: "'Nastjenka, onko vuokralaisesi vanha vai nuori? "Minä en tahtonut valehdella. Sanoin ettei hän ollut juuri nuori eikä mikään vanhuskaan. "'Ja miellyttävän näköinen? kysyi mummo. "Taaskaan en tahtonut valehdella. 'Niin, miellyttävän näköinen, mummo! Sitten sanoi mummo: "'Voi, onnettomuutta, onnettomuutta!
Taikka tämänpäiväistä ehtoota? Mitä hän niin innokkaasti tarkastelee? Kenties tuota jalonnäköistä herraa, joka niin kohteliaasti tervehti tuota hänen ohitsensa komeissa ajopelissä kulkevaa naista. Ei Nastjenka! Mitä hän tuollaisista vähäpätöisyyksistä huolii.
"Kuulkaas minua, Nastjenka, huomenna menen minä, teidän nimessänne, hänen luokseen." "Entä sitten?" "Minä kysyn häneltä kaikkea, kerron hänelle kaikki." "Entä sitten? Entä sitten?" "Te kirjoitatte kirjeen hänelle.
"Unhotin vielä sanoa teille, että mummollani on oma vähäinen, puinen huoneus kolmella ikkunalla ja yhtä vanha kuin mummokin, siinä on ullakkokamarikin. Tähän muutti muudan vuokralainen..." "Kenties isällinen henkilö?" huomautin minä. "Tietystikin", vastasi Nastjenka "ja hän ymmärsi paremmin vaijeta kuin te. Tosiaankin, hän sai tuskin kielensä liikkeesen.
Lopetettuani pulskan puheeni, vaikenin minä. Minä muistan, että minulla oli suuri halu nauraa ääneen, tuntiessani että vihoillismielinen henki liikkui minussa, joka jo rupesi ajatuksiani valtaamaan ja että silmäni alkoivat hehkua... Odotin, että Nastjenka avaisi viisaat silmänsä ja remahtaisi lapselliseen, raikkaasen, iloiseen nauruun ja minä rupesin jo katumaan, että olin mennyt liian pitkälle; että minä hyödyttömästi olin kertonut, mitä jo kauvan liikkui sydämessäni, josta minä niinkuin kirjasta voin puhua, minä kun jo kauvan aikaa sitten olin langettanut itsestäni tuomion ja tuskin voin pidättää itseäni lukemasta sitä julki, aavistamatta, että hän tulisi minua ymmärtämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät