United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ensiksi, Nastjenka, kun olin toimittanut kaikki asianne, antanut kirjeenne, ollut hyvien tuttavainne luona, sitten ... sitten menin kotiin ja laskeusin nukkumaan." "Eikö enempää?" keskeytti hän minua nauraen. "Melkein ei sen enempää", vastasin minä väkivaltaisella mielen maltilla, sillä minä tunsin kuinka silmäni täyttyivät tyhmillä kyyneleillä.
Milloin pysähdyimme ja puhuimme kauvan aikaa samalla paikalla, milloin astuimme edes ja takaisin nauraen ja itkien. Nastjenka tahtoi äkkiä kotiin, enkä minä rohjennut pidättää häntä ja tahdoin saattaa häntä. Me läksimme tielle ja neljännestunnin kuluttua saavuimme äkkiä rannalle, jälleen penkillemme. Hän huokaili ja uudelleen täyttyivät hänen silmänsä kyyneleillä.
"Voi Nastjenka", vastasin minä, "vaikka en koskaan ole ollut neuvonantaja, saati sitten viisaskaan neuvonantaja, huomaan minä kuitenkin, että jos aina niin elämme, niin on se viisaasti ja antaahan kukin ystävä toiselleen parhaimpia neuvoja. Nyt siis kaunis Nastjenka, millaisen neuvon tarvitsette? Puhukaa avonaisesti. Minä olen nyt niin iloinen ja onnellinen, rohkea ja viisas!"
"Oi, ei, ei!" huusi Nastjenka ja kyyneleet tulivat hänen silmiinsä, "se ei saa enään niin olla. Niin emme tule eroamaan! Mitä on kaksi ehtoota!" "Voi Nastjenka, Nastjenka, tiedättekö, että te olette pitkäksi ajaksi sovittanut minut itseni kanssa? Tiedättekö te etten minä itsestäni ajattele enään niin pahaa kuin ennen toisinaan?
Katsokaas, Nastjenka, kyyneleeni valuvat. Valukoot, ne eivät ketään vahingoita. Ne kuivuvat jälleen..." "Mutta istahtakaa," sanoi hän. "Ei, Nastjenka, minä en tule istumaan. Minä en voi kauvemmin olla täällä, te ette saa minua enään nähdä. Minä sanon teille kaikki ja sitten menen. Minä tahdon vain sanoa ettette koskaan olisi saanut tietää, että minä teitä rakastan.
Minä olen lukenut paljon sellaisia kirjoja', sanoi mummo, 'ja kaikki on niin kauniisti kerrottu, että niitä lueskelee yöt myötäänsä. Siis, Nastjenka, älä lue niitä! Millaisia kirjoja on hän tänne lähettänyt? "'Walter Scott'in romaaneja, mummo. "'Walter Scott'inko? Mutta eiköhän siinä vain piileksi joku juoni? Katsos tarkasti eikö hän vain ole johonkin pistänyt rakkauden kirjettä?
Minä tahdon, että hän näkee, kuinka me rakastamme toinen toistamme." "Kuinka me rakastamme toinen toistamme? huudahdin minä. "Oi, Nastjenka, Nastjenka!" ajattelin minä. "Kuinka paljon olet sinä näillä sanoilla sanonut! Sellaisesta rakkaudesta, Nastjenka, tulee sydän kylmäksi ja kovin ahdistetuksi. Kätesi on kylmä, minun on kuuma niinkuin tuli.
"Alussa oli rakkauteni vähäinen, Nastjenka, mutta nyt on se yhtä vahva kuin teilläkin, silloinkuin te kimppuinenne tulitte hänen luoksensa. Ja vieläpä enemmänkin, koska hän ei silloin rakastanut ketään, vaikka te rakastitte." "Mitä sanotte minulle? Minä en ymmärrä laisinkaan. Mutta sanokaas minulle, miksi se se on ei miksi, vaan mistä syystä te niin ja niin kerran... Jumalani! Minä puhun tyhmästi!
Te olisitte ajatellut että hän on yksin, ettei hän ymmärtänyt pitää huolta itsestänsä, ettei hän osannut varoa itseään rakkaudesta teihin, että hän on viaton ... ettei hän ole tehnyt mitään. Oi, Jumalani, Jumalani!" "Nastjenka!" huudahdin minä, voimatta liikutustani hillitä. "Nastjenka! Te kiusaatte minua! Te revitte sydämeni rikki; Nastjenka! Minä en voi kauvemmin vaijeta!