Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Sylvi ! SYLVI. No, niin? ALMA. Minä tulin sen johdosta, mitä eilen illalla tapahtui teidän välillänne. SYLVI. Johan sen arvasin. Jatka! ALMA. Niinkuin näit, vaihdoimme jo tanssiaisissa muutamia vakavia sanoja keskenämme, Viktor ja minä. SYLVI. Niin, näinhän minä. ALMA. Sitten kun tulimme kotiin, istuimme vielä hyvän aikaa ylhäällä ja puhelimme samasta asiasta.
Sinuun katsoessani muistan minä, mitä pappi sanoi, että meidän täytyy olla joko Kristuksen sotamiehiä taikka perkeleen orjia. Ken sinun näki ja kuuli puhuvan sinä aikana, jolloin nait, hän saattoi sinua luulla hyväksi sotamieheksi, joka tahtoisi kärsiä ja kestää, koska sinä rakastit totuutta Jesuksessa.
Yömyssyn kruunuks ukko-hussun soi siinä hellyys rouva Sussun ja pussun. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei herraa saa niin suopeaa! Lalaa! Hän olkikatto linnassaan söi neljä atriaansa. ja puhteess' ajoi aasillaan pois ratsain halki maansa. Mies hauska, säysy, laatuisakin. näit hällä hengen turvanakin vain rakin. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei Herraa saa niin suopeaa! Lalaa!
Kaisa näki, kysy siltä! ja nauruun rämähtäen peräytyi emäntä takaisin tupaan. Piika oli lyykähtänyt lattialle. Mitä sinä näit? tiukkasi Juha häntä hartioista ravistaen. En minä mitään nähnyt. Mutta samassa hän pillahti itkemään. Sano, mitä näit. Piika ei kuin itki. Juha syöksyi tupaan. Mitä se on nähnyt?
Elsa juoksi sisään. Mamseli oli noussut ylös ja istui sohvalla, lueskellen jotain kirjaa. "Keitä kahvia aivan samalla lailla, kuin näit aamulla!" "Se on jo valmis!" "Hyvä! Tuo se sisään." Elsa kantoi kahvin sisään ja mamseli ihmetteli kahvin hyvää makua ja sitä tapaa, jolla hän sitä tarjosi, juuri kuin monta vuotta palvellut piika.
Siinä olin, astioita huuhtelin, niin näin emännän tulevan ... ja sitten se heitti sen venheeseen ja hyppäsi perään ... ja Marja kaatui selälleen venheen pohjaan ja meni alas esiliina silmillä. En minä muuta tiedä... Sen näit? Sen näin. Juha nousi ja meni aittaansa. Oletko varma, että se sen väkisin vei? kysyi emäntä. Voi, mikä piti tapahtua! itki tyttö.
Vain milloin pajan eteen jäin, Nuor seppä heitti työn; Vain silmissäin kun hänet näin, Mun tyyntyi rinnass' syän. Ja äiti sanoi: "houkka siin, Jos, lapsi, köyhän nait." Mut rovastiin kun läksin niin, Hän hetken hymys vait. Ja kultavanhus harmaahaps Hän puhui sydämeen: Ja näin nyt yksin, tyttölaps, Tän kirkkomatkan teen.
Kyynelvedet nousee silmiin; kautta sielun pyhäkön, sulle, armas, värjyy ilmiin yöhön rukous äänetön! Jos onnes näit jo häipyneen, ja koskaan ei se palaa, niin katso juoksuun virran veen, se pois vain vuotaan valaa. Jos vietiin sulta rakkainkin, ja tuskaan sai sun kaipuu, luo silmäs syvään vesihin, niin unhoon huoles haipuu.
Miksi itkisit entuuttas, Muistain, ett' olit autuas? Kerran täytyy kevään laata, Riemun riutua kerran! Kevätpäiväsi siekin näit; Ainaiseksiko luulit tuon? Ellös talven varjoist' etsi Armaan leimua enää! Onnen hetkiä muistellet: Lintuin lauluja lehto soi, Kunnas lempi-templinämme Kaunis kukkia tuoksui. Muistatkos: syli sulki sun? Muistatkos: sydän etsi sua?
Ettäkö milloinkaan tulee? Ei, vaan että meni mielellään. Sanoithan itse nähneesi? En nähnyt ... en tiedä, lienenkö nähnyt, vaikka luulin... Mitä sinä sitten oikein näit? Sen näin, että se rannalta tempasi emännän ja että emäntä ei kyllä huutanut apua, mutta mitä se? Saattoihan säikähtää niin, ettei saanut ääneen. Vaan eikös ollut uhannut äidille? En usko! Sitä ei ollut kukaan kuulemassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät