Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Sit' istuu ikkunassa, särpii oluttaan Ja katsoo laivain alas-virtaa luisumista; Käy tyytyväisnä yöksi nukkumaan, Ja siunaa aikaa rauhallista. KOLMAS PORVARI. Sen miekin, kelpo naapur', kyllä sallin: Ne listikööt päät toisiltansa, Ja menköön heillä kaikki mullin mallin, Kun meillä vaan on kaikki vanhoillansa!
Ympär ketoa pitkin purosta Puutarhansa poikki Hän poimii kauniimmat kukkansa, Ja syömensä sykkivi iloisna: Tuolla kultansa tulee! Voi onnea vaan! Yhteen myhäilyyn vaihtaa hän kukkiaan. Naapur tarhuri katsoa tirkistelee Yli aidan: "Noin hupsu en ole mie. On minunkin hauska kukkiain hoittaa Sek' hedelmäin linnuilta varjella koittaa, Vaan kypsät: Rahaa, ystäväni! Ken maksutta puuhata viitsisi?"
Syvään huokas viejä väsyksissään, Selkä seinän nojassa, näin lausui: "Onhan, naapur', outo matka ollut, Oudostippa talohos oon tullut Yksin, jalkasin ja kalvenneena, Suo tok' ensin nälkään, janoon hoivaa, Sitte kuule tehtävät ja tehdyt." Virkki näin ja mielessään jo mietti Väijyksillä mustalaisen kiertää, Aatu mustalaisen vaimoinensa.
Vieressäni pitkin päivää aina Kolkutellaan, lyödään, vasaroidaan; Vaikka kuinka varhain herään, häätää Pajankalke aamuhartauttain. Luther lausui: "Miksi häiriinnytkään? Mieti ennen: Nukuin liian kauan. Kuules, ehtinyt on hurskas naapur Nousta jo ja alkaa rukoustaan; Työ ja ahkeruus on rukousta.
Hovissa suurest' elettiin, Nyt puutett', tuskaa kärsittiin; Tuo rikas naapur' armoton Ja tyly heille on. Kuin kallis sentään verrattain On mökin tunnon rauha vain, Ja luja, harras usko sen Rikkauteen verraten! Viel' yhden näät sä toverin, Nälkäinen vatsa silläkin, Ja hampaat suussa välkähtää, On villakoira tää.
Aatu lähti ladollensa jälleen, Viejä, ehkä heikko, ruokaa tuomaan. Mutta vuoroin leväten ja käyden Pääs' hän ennen päivällistä taloon, Astui sisään, istui penkin päähän. Isänt' oitis miehen tuns' ja lausui: "Mitäs kummaa kuuluu, vanha naapur? Jalan tulet ja on kasvos kalpeet!"
Hovissa suurest' elettiin, Nyt puutett', tuskaa kärsittiin; Tuo rikas naapur' armoton Ja tyly heille on. Kuin kallis sentään verrattain On mökin tunnon rauha vain, Ja luja, harras usko sen Rikkauteen verraten! Viel' yhden näät sä toverin, Nälkäinen vatsa silläkin, Ja hampaat suussa välkähtää, On villakoira tää.
Kuu kun yöllä laskee, menkää tuonne, Missä Mättäkoski lampeen laskee, Pienen ladon luokse vuorten väliin; Siell' on paikka, sieltä rosvo löytyy Vaimoineen tän' yönä lepäämästä; Sieltä löydyn miekin, apuun uljas." Tuohon vastas isäntä: "Et suinkaan, Vanha naapur', takaisin saa mennä; Kyllä terveet toimii, jää sä kotiin!"
Päivän Sana
Muut Etsivät