Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Mutta eipä tuo ankara mälli kuitenkaan saanut hänen turpeassa ja leveässä naamassaan aikaan mitään häiriötä, sillä yhtä tasainen oli naama, vaikka hän pistikin tuon mällin vasempaan poskeensa; oli vaan niinkuin mäki olisi sukeltanut johonkin vuoren onkaloon. Kokonaisen vuorokauden kestikin se sitten käännellä muljautella puolelta toiselle.
Anna puhdisti ja sitoi haavat parhaan ymmärryksensä jälkeen, Anna oli taloon tultuansa saanut tilan muuttaa pois miehen vaatteet ja pukeutua omiinsa. Sairaan naama sujui pitkäksi kun hän näki tapahtuneen puvussa muutoksen. Muutaman tiiman levättyä lähdettiin taas matkalle ja hyvin hiljan illalla jouduttiin taloon, jossa Annan vanhemmat olivat saaneet väliaikaisen kotinsa.
Lotten sai siitä savua henkeensä, alkoi rykiä ja nousi pois. Ka, no mikset sinä suudellut? Mikset sinä suudellut, sanoi Antti, naama tyhmän nolona. Ei, kuule Antti, ei sitä sillä tavalla ... sinä et osaa vielä ollenkaan naisten kanssa, rupesi Kalle häntä neuvomaan. Ole sinä, niinkuin minä olen...
Neekeri pysäytti hevoset, paleltumaisillaan oleva naama leveästi irvillänsä, ja rupesi huiskimaan käsiänsä saadakseen veren jälleen liikkeelle sormissansa, samassa kuin hänen isäntänsä hyppäsi pystyyn, viskasi päällystakin päältänsä ja astui reestä lumikinokselle, joka kantoi häntä myötäämättä muuta kuin tuuman, kaksi.
Nimismies! huudahti laamanni Skytte. Itse nimismies!... Siinä sitä ollaan... Kuka sitä olisi uskonut? Tällaisia huudahduksia kuultiin läsnäolijain joukosta. Nimismies Askelinin muutoin punakka naama oli kalpea kuin palttina.
Siitä sinun kirjastasi luin entisestä viisaasta, joka keskellä päivää käveli pitkin kaupunkia lyhty kädessä etsien ihmisiä. Niin minäkin etsin ihmisiä, ja kun luulin löytäneeni jonkun, ja rupesin sitä katselemaan tarkemmin, niin katso, hänelläkin oli narrin naama. Ja niin minussa kasvoi aina se ajatus, että narria me sentään taidamme ollakin, toinen enemmän toinen vähemmän, joka mies.
Nehljudof tuli myöskin hänen eteensä ja nimitti Katariina Maslovan. Ansionauhainen vartija kirjoitti ylös. Miksi ei jo päästetä? kysyi Nehljudof. Paraikaa pidetään jumalanpalvelusta. Kun se loppuu, silloin päästetään. Nehljudof siirtyi odottavien joukkoon. Tästä joukosta erkani samassa ryysyinen mies kokoon mykertynyt lakki päässä, naama täynnänsä punasia viiruja.
Puheenjohtaja asetti pian pultit paikoillensa ja avasi oven. Anteeksi, sanoi hän. Huoneeseen tuli yksi oikeudenjäsenistä kultasankaisissa silmälaseissa, lyhyenläntä, olkapäät koholla ja naama nyrpeänä. Taaskaan ei Matvei Nikititsh ole saapunut, sanoi jäsen nyreissään. Ei ole vielä, vastasi puheenjohtaja pukien yllensä virkatakkia. Aina se vaan myöhästyy.
Kukkelman istuu keinutuolissaan, silmät punaisina kuin säynäällä; hitaasti pyörähtelevät nuo kalseat silmät hänen päässään. Ja hänen naamansa on kelmeä ... silmien alukset sinertävät. Poskipäät värähtelevät joskus. Naama on kuin jotain kalanlihaa. Sellainen hän on, hupsu. Mutta sydän hänen rinnassaan vapisee tuskasta... Varpuset pihalla tirskuvat.
Kello 9 aamulla 31 päivänä astui Stanley Ukereween kuninkaallisen neuvoskunnan eteen, joka oli asettunut niitylle muutamille kallionlohkareille; olipa sitä sangen lysti katsella: Lukongeh'n iloisa naama keskellä, vähempiarvoiset ympärillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät