Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Ne eivät tosiaankaan ole siinä paikallansa, etenkin nyt, kun ei teillä ole mitä niihin panisitte ... hei! hei!... Valantopajassa niiden arvo ainakin olisi 10,000 ecu'ta. Minä tarvitsen rahaa... Ja kosk'en saa hyvää ruokaa, suonette minulle ruoka-astiat." Porvarin punoittava naama muuttui kalman kelmeäksi. "Kuinka, sire!" hän sopersi "Teidän Majesteettinne ei ylenkatso näin halpaa lahjaa?"
Vihdoin kantaa hän ison kirjan esille, asettaa piiriin marakatit, jotka ovat hänen pöytänänsä ja joiden täytyy pidellä tulisoihtuja. Oih, sano mitä tästä koituu? Hän hulluttelee, riehuu, noituu. Tuo petos raaka, äitelin Sen tunnen ja sitä halveksin. MEFISTOFELES. No, pankaa pois tuo tuima naama vaan Ja naurakaa! Sen ansaitsee nää maljat.
Neljänneksen kuluttua näkyi Porthos Férou'n kadun päässä sangen pulskan espanjalaisen orhin selässä; Mousqueton seurasi häntä ratsastaen pienellä, mutta varsin somalla auvergnelaisella; Porthoksen naama loisti ilosta ja ylpeydestä.
Rehellisen Viklundin naama levisi päivänpaisteiseen hymyyn. "Hänellä on niinkuin ylihoito navetan puolella. On käynyt karjakkokoulua. On niinkuin parempia." "No niin Alviina ? "Lahisten patroona on uskotellut hänelle, että lehmät lakkaavat lypsämästä, jos päästää ketään sivullista navettaan.
"Ei kukaan pääse tänne minun suostumuksettani," vakuutti Laila, "ja Musti koirani pitää kyllä varansa, näetkös!" Pian sen jälkeen tulivat molemmat ulos, puettuina kiireestä kantapäähän lappalaistytöiksi. Laila oli varustanut Inkerin myös pitkällä matkasauvalla. Jaampan naama vetäysi irviin, kun hän näki tytöt. "Sinäkin olet soma lappalaistyttö," sanoi hän Inkerille norjankielellä.
Fransin naama venyi pitkäksi, mutta hän ajatteli kärsivällisesti: ehkä koulutat pari vuotta, mutta poika kasvaa ja kerran sinä sittenkin taivut! He nousivat ja menivät viemään poikiansa koulun rehtorille.
NEITI SALMELA. Heittäkää pois tuo naama. HILLERI. Minä vien naamani kokonaan pois. Hyvästi, neiti. NEITI SALMELA. Elkää menkö vielä, minä tahtoisin puhella muutaman sanan. HILLERI. Mutta minulla on niin tulisen kiire, sillä minä olen määrätty poliisikonstaapeliksi laivarantaan. Minun täytyy joutua. Hyvästi, neiti Salmela, hyvästi. Herra toimittaja on tuolla kamarissaan. Se olen minä.
Kenties oli Matti parka viiden kymmenen elinvuotensa kuluessa tullut huomaamaan, että totinen naama ja juhlallisen painava puhe usein kyllä on yhtä paljon, "todellista totuutta" kuin Matin tallukat ovat samettia. Kukaties? Paras on, sanoi Matti kerran isälleni, heittää leikiksi, kun täysi tosi näyttää tässä mailmassa olevan niin vörpaiskatun pilanpäiväistä ja naurettavan hassua.
Samassa tuokiossa Inkeri sattui katsahtamaan yhteen tuvan ikkunoista, ja oli hänestä, kuin olisi hän nähnyt ruudun toisella puolella kasvot. Joku on ikkunan takana ja katsoo sisään, sanoi hän. Missä? kysyi Aadolf. Tuossa... Inkeri osotti ikkunaan. Mutta samassa naama katosi. Aadolf riensi ulos, käväsi kerran tuvan ympäri, vaan ei nähnyt ketään.
Alan istui paikallaan naama hehkuvan punaisena ja kynsiään pureskellen aivan kuin mies, jota on perinpohjin nolattu. »Riittää!» huudahti hän. »Te osaatte puhaltaa säkkipilliä nauttikaa nyt täysin määrin voitostanne!» Ja hän yritti nousemaan. Mutta Robin pyysi käden liikkeellä hiljaisuutta, ja alkoi soittaa muuatta alussa harvatahtista sotamarssia.
Päivän Sana
Muut Etsivät