Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
BRUTUS. Näin liian veriseltä näyttäis työmme: Pää poikki, sitten raajat murskaks! Vihaa Se kuoloss' olis, vimmaa kuolon jälkeen. Antonius hän vaan jäsen Caesarist' on. Tehkäämme uhri, Cajus, eikä teurasta! Vihollisemme Caesarin on henki, Ja ihmishengessä ei ole verta. Voi, jospa Caesaria silpomatta Sais hengen Caesarilta! Mut, voi! siitä Saa Caesar vertaan vuotaa!
Ja ompi niinkuin riemu taas näyttais riemullen, ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden; iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan. Mut vanhus halpa, köyhä, tuo hyljeksitty, hän, hän huoneen ylimmällen sijallen viedähän, ja kaunis siinä on hän, kuin hohteess' auringon satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on. Helsinki.
TOPIAS. Mutta näetkös, Martta, hän on mestarin poika ja itse kohta samaan arvoon astuva, ja sentähden ehkä näyttäis tämä jalka-marssinsa vähän sopimattomaksi ja kenties pistäis turmellun ihmisen sydämmelle hieman häpeäksi. MARTTA. Häpeäksi!
Aivan kuivilla mä vieläkään en ole. SALADIN. Niin, et aivan! Se puuttuis vain! Pian, Hafi, hankkiudu sa lainaamaan, kelt' ikään vain ja kuinka, vain lupauksin lainaa! Niiltä yksin äl' ota, jotka tein mä rikkaiks itse: se lahjain peruutukseltahan näyttäis. Luo saitureinten mene: mieluimmin ne antaa mulle. He näes hyvin tietää rahansa kasvavan mun käsissäni. AL-HAFI. En tunne ketään.
Läheni häntä Mestari ja pyysi, tien että parhaimman hän meille näyttäis; hän vastannut ei tiedusteluun tuohon, vaan kysyi maatamme ja vaiheitamme. Suloinen Oppahani alkoi haastaa: »Mantova...» Silloin varjo umpimieli tuo paikaltansa ponnahti päin häntä ja sanoi: »Mantova! Ma oon Sordello, sun kansalaises!» Ja he syleilivät.
Kuljimme harjaa kukkulan, mi oli pahempi käydä, paasi-rikkoisempi, kaidempi, jyrkempi kuin edellinen. Puhelin, ett'en uupuneelta näyttäis; nyt ensi kuilusta soi ääni vastaan puhetta purkain katkonaista. Mitä hän haastoi, tiedä en, ma vaikka olin jo kaarell' yli kuilun kulkevalla, mut sanat soivat soperrusta vihan.
CASSIUS. Pompejon pylvästöhön tule sitten. Kolme osaa miehest' On meidän jo; ja ensi hyökkäyksessä Hän kokonansa meille antautuu. CASCA. Niin, kansan silmiss' arvo häll' on suuri, Ja mikä meissä näyttäis rikokselta, Kuin kullantekijä sen maineellaan hän Hyveeksi kääntävi ja ansioksi. CASSIUS. Hänt' oikein kuvaat, hänen arvoansa Ja hyötyänsä meille.
Ja ompi niinkuin riemu taas näyttäis riemullen; Ei tunnu helke kullan, ei hohto hopeiden; Iloitaan, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, Ja kaikki sydänt' ompi ja hartautta vaan. Mut vanhus halpa, köyhä, tuo hyljeksitty, hän, Hän huoneen ylimmällen sijallen viedähän, Ja kaunis siinä on hän, kuin hohteess' auringon Satehen vienon jälkeen puu sammaltunut on.
Päivän Sana
Muut Etsivät