Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Omatuntonsa oli kumminki sairas, sillä todellista vakuutusta ei hänellä asiansa oikeudesta ollut, eikä hän Jumalan sanastakaan sitä etsiä osannut. Sentähden pakoitti hänen tuntonsa etsimään neuvoa näiltä hengellisesti kokeneilta ihmisiltä.
Pihamaalla kävelevä Riikkakin kuuli sen ja katsahdettuaan järvelle, näki lautalla, ikäänkuin jäähyväisiksi, liehahtelevan valkopunaisen tuuliviirin. Rantapensaikko esti muuta näkymästä mutta sieltä kuului vielä selvästi laulun loppusanat: "pois minä lähden näiltä mailta, ja haava on sydämmessä. Hei sun hoppatti rallinlallin, ja haava on sydämmessä."
Jotkut kysyivät kuitenkin hyväntahtoisesti: Kuka olet? Lienetkö näiltä mailta? Sinä näytät niin surulliselta ja yksinäiseltä. Enpä suinkaan, vastasin reippaasti. Päinvastoin minä olen hyvin iloinen ja hauska mies. Mutta tosi on, että minun kotini on kaukana täältä ja minun täytyy tien päähän taivaltaa. Tien päähänkö? kysyivät he oudoksuen. Sitä ei ole nähnyt kukaan kuolevainen.
Yksi pääsi pitkä pilvi, Pitkä pilvi, kaita pilvi, Pilvessä vesi-pisara, Pisarassa pikku lampi, Lammissa veno punainen, Venosessa nuoret sulhot, Nuoret sulhot, naimattomat, Vielä viinan juomattomat; Punoivat punaista köyttä, Köyttä rauta rahnikoivat, Sitoa meren sivua, Lahta Kannan kaakistoa, Meren tyynenä pysyä, Lahen Kannan kaunihina, Vieä Vienan neitosia; Kaupita kotikanoja, Näiltä raukoilta rajoilta, Poloisilta Pohjanmailta.
Järvi lainehti edessä, kaukana toisella puolen vei kapea salmi väljemmille vesille, oikeaan oli pieni, hauska mökki peltojen keskellä. Ihanan ihana oli näköala. Kuva painui syvälle hänen mieleensä. Mutta sanoin ei hän osannut selittää, mitä povessa liikkui eikä hän muille siitä lainkaan puhunut. Hiljaisena, tyyneenä Hanna tavallisesti palasi näiltä retkiltään.
Kaikilta näiltä katosi kasvoista nauru, kun luutnantti B. astui sisälle. Mutta hän oli sen huomannut ja ymmärtänyt. Tietysti heitä nauratti se, että hän luutnantti B. vaeltaa yksin huoneissa ja ikävöi. Luutnantti Brummer oli erinomaisen hyväntahtoinen. Hän kuvaili luultavasti tavattoman kookkuutensa ja bassomaisen äänensä vuoksi olevansa peloittava, jylhä, ankara soturi.
Tosin meitä silloin oli pari sataa, niin että voimme pysyttää heitä koko näiltä seuduilta, joissa heillä ei ollut juuri mitään tekemistä." "Niin, mutta," sanoi Jaakko tuumailevasti, "olemmehan mekin yhtä kaikki saaneet maksaa heille maksoja."
"Kun Tommi pari vuotta oli poissakin näiltä paikkeilta, ei Petterini paljonkaan ole hänen kanssaan seurustellut." "Se ei asiaan mitään vaikuta. Tommi ei niin kaukana oleskellut, ett'ei heillä olisi tilaisuutta ollut yhdessä ilkeyksiä harjoitella. Sitä paitse Tommi jo kaiken tämän kesää on ollut vanhempainsa luona."
Toiset kun näkivät, että näiltä meni aika sipinässä, jatkoivat keskenänsä leikkiään ja kysyivät aina pilan vuoksi Hintiltä ja Matilta, että onko puolukka ja mansikka rakkaat keskenänsä. No jo no toki, sanoi välistä Matti. Mitä häntä kyseletkään, yhtyi Pekka puheeseen. Sanoihan mustalaisakkakin riittäneen rakkautta riiaamisen aikana kokonaiseksi kesäiseksi yöksi.
Heidän ystävänsä Bömissä eivät kuitenkaan tahtoneet herjetä uskomasta, mitä he olivat oppineet näiltä miehiltä, vaikka he olivat nähneet, mikä lopuksi tuli. Minusta tämä ei ollut kummallista, sillä varsin työläs on todellakin uskoa, mitä pitää uskoa, enkä minä ymmärrä, että edes polttamisen pelko auttaisi siinä mitään; vaikka se kyllä voisi saada ihmiset vaikenemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät