United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tässä näet osoitteen, lisäsi kuningatar, puhuen niin hiljaa, että töintuskin saattoi kuulla mitä hän sanoi: Mylord herttua Buckingham'ille Lontoosen. Kirje joutuu hänen omaan käteensä. Jalomielinen lapsi! huudahti Itävallan Anna. Rouva Bonacieux suuteli kuningattaren käsiä, kätki paperin poveensa ja katosi kuin linnun siivillä.
Jos sinä heidän puolestaan niin puhut, Kuin minä itse puolestani epään, Niin varmaan kaikki toivon mukaan käy. BUCKINGHAM. Pois alttaanille! Määri kolkuttaa. Terve, mylord; täss' odotella saan ma; Puheilleen ei näy herttua päästävän. No, Catesby, mitä herras sanoo pyyntöön? CATESBY. Hän pyytää teitä, hyvä, rakas loordi, Huomena tulemaan tai toisena.
BUCKINGHAM. Mylord, tuo lupaamanne kreivikunta, RICHARD. Richmond! Kun Exeteriss' olin taannoin, Niin nöyrä määri näytti mulle linnaa; Sen nimi Rougemont mua hätkähdytti: Irlannin baardi kerran taikoi, että Richmondin näkemäst' en kauan eläis. BUCKINGHAM. Mylord, RICHARD. Niin; mit' on kello? BUCKINGHAM. Rohkenen Muistuttaa teitä lupauksestanne. RICHARD. Mut mit' on kello?
Näittekö kuninkaallisen puolisoni Engaddissa?" "Tietääkseni en, mylord", vastasi sir Kenneth nähtävästi hämillään; sillä hän muisteli sydänyön juhlakulkua kappelissa.
STUART. Madame, ma soeur, tietää paraiten itse että jo kolmesti hänen kallis-arvoinen personansa on ollut vaarassa tässä raa'assa maassa. Tällä kertaa ehkä muutkin, kuin hän, ovat vaarassa. RIZZIO. Ketä mylord tarkoittaa? STUART. Monsieur tietää että tämän maan aatelisto ei häntä rakasta. RIZZIO. Suojelus-pyhäni, Sankt Antonius Paduasta, on minua varjeleva pahoista ihmisistä.
Te siellä, kuulkaa! Miss' on tyttäreni? LEAR. Mitä sanoo se mies? Kutsu takaisin se tolvana. Luulen että koko maailma nukkuu. RITARI. Hän sanoo, mylord, että tyttärenne ei voi hyvin. LEAR. Miks ei se orja tullut takaisin luokseni, kun häntä kutsuin? RITARI. Hän vastasi mulle törkeästi, ett'ei tahtonut. LEAR. Ei tahtonut!
Olkaa varoillanne, mylord, te olette jo tarpeeksi kauan kärsineet ja itkeneet sen vallassa. DARNLEY. Kärsinyt olen ja itkenyt olen, mutta katsokaa häntä, eikö ole hän sen arvoinen! Ei, taivaallinen on hänen voimansa; katsellessani häntä on minusta kaikki niin suloista kuin kirkkaana kevätpäivänä! Kas, kas, kuinka säteilee jokaisesta hänen liikunnostaan!
Hän vaaleni, painoi käden sydäntänsä vasten, joka oli pakahtumaisillaan ja oivalsi siinä tuokiossa koko petoksen. Viimeistä suosioa pyydän, mylord! sanoi hän paroonille. Mitä? kysyi hän. Kuinka paljo kello on? Parooni otti kellon taskustaan. Kello on kymmenen minuuttia vailla yhdeksän, sanoi hän.
DARNLEY. Hyvä. Jos ette te pidä väliä minusta, en pidä minäkään teistä. KUNINGATAR, Te vaivaatte minua, mylord. DARNLEY. Nyt en siitä enää puhu; nyt toimeen käyn. KUNINGATAR. Tuota olette niin usein sanoneet, että se väsyttää minua. DARNLEY. Että pilkkaatte lempeä, jota itse olette kasvattaneet, ei minua kummastuta liioin; sillä tiedän että voitte kerran saattaa sen mestaus-lavallekin.
"Kuka viivykkeistä puhuu?" sanoi paroni de Vaux, joka äkkiä astui telttaan; "meillä on niitä ollut jo liikoihin asti. Terve teille, mylord de Montserrat, ja teillekin, uljas suurimestari. Vaan minun täytyy heti saattaa tämä oppinut lääkäri herrani vuoteelle".