Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Pian päällesi nyt ja laita itsesi sinne, minä tulen kohta jäljessä. JUSSI. Mutta, pappa, täytyykö hänen tosiaankin mennä? PASTORI. Täytyy. Se oli päätetty aikoja sitten. Noh ? Mitä sinä viivyttelet? PASTORI. No niin! Vai te olette tullut Savoon kesää viettämän, herra kuinka olikaan nimenne? TEUVO. Rastas. PASTORI. Rastas, aivan oikein. Niin, onko aikomus tutustua Savon kansaan, vai muutenko vaan ?
Hevonen näytti väsyvän loppumatkalla, vai muutenko lie ilkeyksissään heittäytynyt laiskaksi minun kiusaukseni. Otin ruoskan ja sivalsin pari kertaa pitkin kylkiä. Vauhti lisääntyi, kyytimies heräsi ja nykäisi hänkin suitsia unisesti. Mutta höyry loppui jo hautuumaan nurkassa, ruuna herkesi taas vanhaan tasaiseen hölkkäjuoksuunsa.
Ne kumahtelivat vakavasti, säännöllisesti ja verkalleen, ja kaiku lahdentakaiselta rannalta vastasi heikommin, mutta hartaasti kumisten, melkein kuin rukoillen ja valitellen. Rasvatyynnä oli järven pinta; liekö viettänyt juhlahetkeä sekin vai muutenko lie väsyneenä vaipunut hervottomasti lepäämään arastellen päivän liiaksi paahtavia säteitä.
Asia kävi aivan arveluttavaksi. Päivän syömme ja kaksi ollaan ilman. Aloimme syödä ruohoa. Siitäkö sitten vai muutenko lienee vaimoni sairastunut. Hän kääntyi vuoteen omaksi ja perin voimaton sitä minäi olen. Ja milläpä sitä tästä paranisikaan. Minä tässä yksin ponnistelin, sanoi ämmä, mutta eihän sitä syömättä kauan pystyssä pysy; pian minäkin kävin heikoksi. Tyttökin kävi heikoksi ja araksi.
Isä loi minuun pitkän, tutkivan katseen: Aiot erota koulusta? Ja sitten rupean talonpojaksi! En tiedä, oliko isäni ehkä aikoinaan kokenut samaa vai muutenko hän vain osasi asettua kannalleni; odotin, että hän nauraisi minulle ja panisi kaikki pilkaksi, mutta hän otti sen tyynesti ja totisesti ja alkoi puhua minulle niinkuin asiasta, josta kannatti keskustella.
Mutta oikeastaan minun pitikin kysyä nyt vähän toisin. Minä, näes, olen niin usein miettinyt sitä, että oletkohan sinä koskaan pitänyt muista kuin minusta? Vai olinko minä ensimmäinen mies, johon sinä rakastuit? ANNA LIISA. Oletko kuullut jotain semmoista? JOHANNES. En ole kuullut, muuten minä vain. ANNA LIISA. Muutenko sinä vain? Ilman mitään aihetta?
Mutta kukapa sitä pyytäisi, ja samahan oli suojelija hänelläkin. Lieneekö Reita arvannut hänen ajatuksensa, vai muutenko ne lienevät samaa jälkeä juosseet, niinkuin he samaa latua hiihtivät. Mutta heidän kolmantena iltana nuotiolla levätessään ja vielä valvoessaan virkkoi hän: Etkö pelännyt jättää naistasi yksin! Miksi pelkäisin?
Päivän Sana
Muut Etsivät