Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Silmänräpäyksessä oli Holmes välinpitämättömästä uneksijasta muuttunut tarmokkaaksi mieheksi. "Ota pian saappaat jalkaasi ja hattu päähäsi. Watson", huusi hän. "Emme saa menettää minuuttiakaan." Hän hyökkäsi pukuhuoneeseensa, riisui yönuttunsa ja palasi parin sekunnin päästä pitkään mustaan takkiinsa puettuna. Yhdessä kiiruhdimme alas portaita kadulle.
Ensi kerran pitkään aikaan olimme mekin somistaneet hiukan itseämme, varsinkin Lori, koreileva Lori, joka oli juuri samana päivänä saapunut Wienistä useita komeita pukuja mukanaan. Lillillä oli vaaleansininen puku, Rosalla vaaleanpunainen, ainoastaan minä, jonka mielestä sota-aika oli surun-aika, olin mustaan puettu.
VARRO. Luonnollisesti ei, mutta luulin minä sentään teidän esiintyvän housuihin ja takkiin, eikä mustaan hameesen puettuna. RIIKKA. Saman sanon minä. OORTTA. Hiljaa Riikka! Minä, Jumalan kiitos, ymmärrän kylliksi hyvin mikä on sopivaa. Minä en tahdo näytellä kuningas Duncania miehen vaatteissa.
Tuollainen pyyntö tähän aikaan vuorokaudesta kummastutti sekä Kustaa Aadolfia että hänen uskottuaan; mutta kun hän aavisti, että syy tuohon salaperäisyyteen mahtoi olla tavallista tärkeämpi, käski kuningas Bertelin tuomaan vieraan sisään samalla määräten Oxenstjernan vielä viipymään luonaan. Bertel poistui ja palasi hetken kuluttua mukanaan mustaan puettu, hunnutettu ja solakkavartaloinen nainen.
Ma kuolemaansa vaikka toivoin myötään, Murhaajaa vihaan, rakastaen työtään. Sa palkaksesi tunnonvaivat ota, Minulta et saa armon suosiota. Yön varjoissa sa hiivi niinkuin Kain, Ja valoa ja päivää karta ain'. Oi, loordit, sydän mull' on tuskaa täynnä, Tie onneen näin kun veren kautt' on käynnä. Mun kanssani nyt surkaa, huolikaa Ja mustaan murhepukuun pukeukaa.
Piplia, jonka kannet myös olivat kalliilla kivillä varustetut, oli hänen edessänsä. Mustaan verkaan puettuna saliin oli kokoontunut yli sata munkkia, joilla, lautamiehinä ollen, oli istuimensa pitkin seiniä. Ainoasti yhdeksän tuomaria istui sen ison pöydän ympärillä vähän korkeammilla istuimilla, kaikilla pääkallot ja ristiin asetetut sääriluut rinnoilla.
Minä istuin suuren miehen sylissä. Keltainen tukka oli pörröllään hänen kulmillansa ja hän nauroi minulle. "Hä, hä, hä, onko pienokainen nyt nukkunut kylliksi?" Hänen vieressänsä käveli neiti Streit puettuna mustaan hattuun ja harsoon.
Muuan poliisipalvelija otti viinurilta tarjottimen ja vei sen kuolemaantuomitulle. Tämä oli puettu valkoisiin, hienoihin housuihin ja mustaan hännystakkiin. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, ja niistä saattoi lukea, että mies oli jo tehnyt viimeisen tilin elämänsä kanssa. Kohteliaasti hän työnsi tarjottimen luotaan.
Mölhönen oli jo istunut herramaisesti ja tottununna mustaan sohvaan. "Kah! mikä se on?^ sanoi patruuni ja se'estyi, kun näki Vaarasen haukinensa. "Niin," vastasi Vaaranen rohkeasti, "poikki lahden tänne tullessani, heitin uistimeni järveen ja sain tämän; koska luulen kala-veden olevan patruunin, niin pyydän haukeni tänne jättää!" "Sepä oli siunattu hauki, ystäväni! mitä se maksaa?"
Eräässä kadunkulmassa seisahtui hän lopulta katsoakseen ympärilleen. Edessään oli hänellä pimeä ja ahdas poikkikatu, jota ei muistanut milloinkaan kulkeneensa, ja hän mietti parhaillaan minnekkä se veisi hänen, jos lähtisi sitä kulkemaan, kun mustaan väljään vaippaan kääriytynyt mies tulli hänen ohitsensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät