Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Mutta Anni-rukalta katosi kerrassaan kaikki toivo; sillä kuinka olisi Iikka vastaan-ottamatta niin loistavaa tarjousta? ja muutoin el hän tiennyt varmaan, rakastiko Iikka häntä, vai ei; hän meni kotiansa, sulkeusi siellä kamariinsa ja valtavalla itkulla koetti tyhjentää murheella täytettyä sydäntänsä. Anni lykkäsi luotaan kaikki yhä uudistuvat kosijansa ja laihtui päivä päivältä.
Niin se oli kova onni! sanoi Jooseppi syvällä murheella; minun hyvä äitini! Wappu näki että hänen oli tuskallista puhua siitä, ja vaikeni. He eivät puhuneet sitten ennenkuin saapuivat majalle. Tämä on kurja pesä! sanoi Jooseppi sisään astuessaan, kun satutti otsaansa, vaikka oli syvästi kumartunut: Syitä tarvitaan ennenkuin lähettää lastansa tämmöiseen koira-talliin!
Vaan kun Hän armon salaa, Taas sielu sitte palaa Silmäämään itseänsä Ja viheliäisyyttänsä. Ole heidän käsivartensa varahin niin myös meidän autuutemme murheen ajalla! Murheella muistan elämääni: Se tähän ast' on kulunut Synneissä suuriss' alinomaa, Mä niissä olen riehunut. Nyt taakseni käyn katsomaan... Voi, jos ei mua oliskaan!
Mutta Annikki tahtoi leikkiä murheella, ei pelännyt sen kostoa. Ja Elämä antoi Annikin aavistaa, millaista oli murhe ja epätoivo. Kun nälkä kaatoi kansaa ja taudit raivosivat, tulivat kamalat viestit Annikin kuuluville. Ja Annikki pukeutui surupukuun ja itki säälin kyyneleitä. Kaunis oli ollut hymyilevä Annikki, mutta kauniimpi vielä ja armaampi oli kyynelsilmäinen Annikki!
Oikeastaan ei oikeain virkamiesten ja talonpoikien välillä olekaan mitään eroitusta työn teon suhteen, sillä molemmat tekevät työtä sekä itsensä että yhteisen hyvän eduksi. Usein tekee raskasta henkistä työtänsä virkamies suuremmalla huolella, murheella, vaivalla ja ahkeruudella kuin kova työmies, joka päivänsä työn päätettyä saa nukkua yönsä rauhassa.
"Oi Elämä, anna jotain uutta", pyyteli Annikki. "Kaikkien antimieni kanssa olet jo leikkinyt Annikkini," sanoi Elämä, "kaikki iloni olet iloinnut, ei ole mulla muuta jälellä kuin murhe." "No, anna sitten murhe, en ole sitä vielä koskaan kokenut," sanoi Annikki. "Annikki ainoiseni, kamala on lemmen kosto, mutta monta vertaa kamalampi on murheen kosto. Voi sitä ihmislasta, joka murheella leikkii!"
Ethän käsitä minua väärin, vaikka vieläkin vuodatan sääliväisyyden kyynelen Tommiraukan tähden ja murheella ajattelen hänen surullista kohtaloansa?" Heikkinen suuteli häntä taaskin hymyellen ja puhui sitten kaikkea rauhoittavaa ja lohduttavaa, mitä uskollinen sydämensä hänelle johdatti mieleen.
Sesilia lähti huonesta ja Katariina rouva jatkoi Margareettaan päin kääntyen: "murheella on sydämeni surrut sinua. Mikä on ollut syynä siihen, että sinä olet viipynyt niin kauvan ja missä sinä olet oleskellut?"
Nyt olisin minä valmis kutsumaan häntä isäkseni, valmis antamaan anteeksi äitinikin puolesta, olin valmis unhottamaan, että isä syyttä pakotta hylkäsi rakastavan perheensä, jopa poistui ainaiseksi, saattaen äitini murheella hautaan. Mutta ihmisen ei ole tuomio. Hän oli kumminkin isäni, on vieläkin.
Hänen seikkaileva elämänsä oli opettanut hänelle keinon, miten sodassa rikastutaan, ja vastoin tahtoakin tunki hänen mieleensä ajatus, joka muistutti tuota vanhaa sananlaskua: "Mitä synnillä ja vääryydellä kootaan, se surulla ja murheella menetetään."
Päivän Sana
Muut Etsivät