Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Pienen poikaisen kasvot olivat aivan ruvessa, jottei niissä muuta eheää ja tervettä paikkaa nähty kuin huulet ja silmät. Siihen lisäksi näkyi lapsi kituvan jotakin sisällistä tautia, sillä hän ei jaksanut tuskaansa itkeä, ainoastaan hiljaisesti uikutella. "Käykää tänne muori syömään", sanoi helläsydämminen Anna. "Jahka Loviisa tulee sisään, annetaan pienoiselle velliä".
»Valehtele nyt pojalle, muutama isosuu», torui muori lattialla, kun ryhtyi piian kanssa askarepuuhiin. »Nuijaa?» kyseli poika levollisesti ja kääntyi vielä suulleen makaamaan. »Nuijaa, kokkarenuijaa. Mene nyt lattialle joutuin, taikka... No älkää nyt muori, se tulee jo tämä Juho-poika.» Piika ja muori rupesivat naureskelemaan.
Ennenkuin Heta-muori kumminkaan ennätti vastata, pyörähdytti tuo huomaamatta luokse päässyt tyttönen muoria ja veitikkamaisesti nauraen kuiskasi hänelle korvaan: "pappilan muori käski paistiaan pyöräyttämään!" "Se Hanna se on aina semmoinen villikko, että siitä pitää vielä rovastille kieliä", sanoi Heta-muori, mutta oli nähtävästi mielissään leikistä.
Kun muori oli hetkisen kaapilla kopaillut, käännähti hän ja näki Santran tuijottavan ikkunapielestä ulos ja Valeen neuvotonna vääntelevän piipunvartta.
Helluntaiaamuna Liisu nousi varahin lypsämään, mutta juuri kun hän oli saanut maidon, ruokahuoneeseen ja sihvilän läpi lasketuksi astioihin, tuli muori häntä hakemaan, sanoen: »Riensin lehmiäsi katsomaan, nähdäkseni ne, ennenkuin metsään menevät, sillä iltapuolella on meidän kotiin lähteminen.» »Ja minä kun toivoin saavani teitä pitää huomeniltaan asti!
Laukkalan molemmat piikatytöt olivat kerran siitä seikasta riidellessään olleet ihan tukkanuottasille joutua. Se on aivan totta, sillä Laukkalan muori oli riidan omin korvin kuullut ja kertoi sitte lukkarin Reetalle esimerkkinä nykyajan nuorten jumalattomuudesta. "Niin, niin! Kyllä ne aina edessäpäin Kallea haukkuvat", arveli muori, "mut ei sitä uskoisi mitä kuitenkin mielessä on.
Hyväpä oli, että oli jo huoneita, mihin tuoda uusi muori. Jakke ei näyttänyt tietävän koko naimajutuista niin mitään. Olla murjosteli vaan yksinään, eikä näyttänyt kaipaavan mitään seuraa. Nyt sattui se surullinen tapaus, että isä Juho kuoli, vaikkei ollut vielä täyttänyt viittäkymmentänsäkään.
"Tuossa, osta sillä!" ärjäsi hän. Leena muori punnitsi rahan kädessänsä, ikäänkuin arvellen tyytyisikö hän tähän, kun Heikki syvään huoaten rupesi tointumaan. Peläten, että poika voisi kapteenia seurata, ja että hän kadottaisi vasta saadun rahan, kävi eukko pikaisesti toimeen.
Onhan niitä ... ryssien jätteitä... Kai ne ryssät pattereita täälläkin rakentelivat, vastasi muori. Sakrista vastaus ärsytti. Siihen juttelu keskeytyi. Kukkelman palasi työhönsä. Määrätuntinsa hän kummulla puuhaili... Loikoi päivällisen jälkeen hetken vuoteella, jonka täti oli valmistanut hänelle eteiseen. Mutta syötyään alkoi hän pukeutua. Pyhäisiinsä hän pukeutui.
»Kamalaa!» kirkaisi muori, jonka herkkä luonto jo nousi tuollaisesta. »Kun Santra on kadonnut.» »Kadonnut?» kuului joka suusta. »Kadonnut! ja, sys siunatkoon!» »Mitä?» »Mitä...! kun Ellan kihlat on heittänyt sinne hujanhajan!» »Ellan kihlat!... herra ... no mutta...» »Menkää katsomaan, ottakaa lyhtyyn valkeata...!» »Mitä?» »Ettei ole oikein surmillensa...»
Päivän Sana
Muut Etsivät