Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Sierameni laajenivat uteliaisuudesta, ja ennen pitkää ne huomasivat kohdanneensa tuttavan entisiltä ajoilta. Vanha aatelisnenä ei petä. Paljo on 600 vuoden kuluessa muuttunut, mutta musikan haju on ennallaan, ryssän musikan haju. Sen laadun voitte arvata, kun ajattelette, että nenäni näin kauan oli siitä säilyttänyt katkeran muiston.
Ja, Jumalan kiitos, vielä löytyy niissä kodeissa Jumalanpelkoa, kuntoa ja rehellisyyttä ja pitää edelleenkin löytymän, jos vaan kasvava polvi osaa säilyttää näitä esi-isäin aarteita. Mutta rakkaimman muiston olen saanut tuosta talosta, jossa lapsuuteni aikana joskus oleskelin.
Minusta oli tämä hevosen kärryissä purjehtiminen niin satumaista, ettei sen muiston voiman voittanutta ole matkamuistelmissani ainoatakaan toista enkä luule tulevankaan. Unohdin minä senkin, että kohtahan saan nähdä kaupungin. En ollut koskaan ennen kaupunkia nähnyt. Kertomusten mukaan oli siitä oma laatimani kuva mielessäni. Minkälainen on kaupunki? olin kysynyt.
On hetkiä ihmiselämässä, alkoi puhuja, jotka saattavat ihmisen mielen pois jokapäiväisestä hyörinästä ja pyörinästä korkeampiin asioihin, jotka saattavat ajatuksen lentämään tulevaisuuteen, muiston johtamaan menneisiin. Semmoisia hetkiä on esim. syntymäpäivä. Silloin, ihminen kun lopettaa muutaman renkaan ikävitjastaan ja alottaa taas uutta, katsahtaa hän entisyyttä ja kuvailee tulevaisuutta.
Jos kielen puolesta silmäillään näiden 6:n aikakauden kirjallisuutta, niin se on: 1:nä aikakautena *puhdas suomalainen*; se pistää tuotteillansa muiston voimalla kaikkiin sen jälkeisiinkin aikakausiin.
Jos yksinkertaiset kertomukseni suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä voivat herättää harrastusta ja säilyttää muiston vieraasta kansasta, joka uskomattomia vaivoja ja puutteita kärsien on raivannut korpia viljelykselle ja on nyt saatettu yhdenvertaiseksi meidän, ruotsalaisten, kanssa, tämä vähäinen teos on saavuttanut tarkoituksensa. Tukholmassa marraskuulla 1893. GUSTAF SCHR
Puiden oksilla kiilui välkkyvä kuura, ja valkoisen lumivaipan ylitse levisi riutuva punarusotus. Aamupäivän käytti Boleslav paperiensa järjestämiseen. Kaikki, mikä saattoi isän muiston huonoon valoon, oli hävitettävä, sillä oli otaksuttavaa, että jos hänet vangittiin, tulisivat jo huomenna vieraat kädet pöyhimään näitä läjiä.
Ompa tuo toki koko kummallista! mietti hän. Rakastaisinko toden teolla häntä? Onko siis ensilempeni kuihtunut ja tuntuisiko se muiston elämä, jota olen vannonut eläväni, minusta tyhjältä ja turhalta?
Ennenkuin mihinkään muuhun toimeen ryhdyn, tulee minun ottaa selko tästä kirjoituksesta, tuon hyvän maineen takia, jota ei kukaan muu voi puhdistaa ja pitää hyvänä. Ja kuitenkaan ei, tämän hyvän maineen tähden, ja isäni muiston takia, äitini, eikä Kittyn, eikä yhdenkään inhimillisen olennon tule saada tietää ainoatakaan sanaa tästä kirjoituksesta. Olettehan samaa mieltä tämän suhteen?"
Ja minä ymmärsin, että he tahtoivat täten jättää edes jonkun muiston jälkeensä ja elää sen keralla kauemmin kuin heidän elin-aikansa oli. Minäkin näin ihmisten työskentelevän isänmaansa ja ihmiskunnan parhaaksi sekä kasaavan niiden vuoksi paljon kauniita aatteita ja ihanteita itselleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät