Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Se miten lie sattunut, sanoi Hemmo vähän nolompana. Niin ja siihen monta muuta, jatkoi halukkaasti Lassi. Tuota ... niitäkö sinä nyt muistelet. Enkä muistele, vaan kun sanoit, että parempia ennen oltiin. Jottako ei oltu, vaikka ei sinulla ole ollut milloinkaan mitään pelkoa sielustasi, eikä nytkään, vaikka olet vanha mies: muistelet kaikkia.
Tiedäthän lemmen nostosanat? Pala tuli, pala taula, pala rätsinää räpäle, pala vatsa valkeaisen, pala mieli nuorten miesten! Osaanhan niitä, vaan ei sanoista apua, taika sille olla pitää. Kun nyt muistaisin ... huomenna saat. Muistat, kun muistelet, jo tänä iltana tarvitseisin. Ei se nyt tähän hätään joudu, mutta otat yölinnun ja annat sen tytöllesi... Mistäs minä sen keskellä talvea saan?
Lents meni sisään ensimmäisiin huoneisin, ja häntä tervehdittiin sanoilla: "Kas, Jumalan terveeksi Lents, onpa oikein hauska, että minuakin vielä muistelet". Häntä vastaan tuli pulskea vaimoihminen, joka liedellä seisoen juuri oli päässyt taittamasta suurta oksaa. "Mutta minkätähden olet lakitta?" "Vasta minä sinun nyt tunnen; olethan se sinä, Katriina? Sinä olet tullut oikein tukevaksi.
Isä, alkoi Mari puhua, olen usein ollut niin paha ja vallaton. Miksi, tyttöni, sitä nyt muistelet; eikö anteeksi-annon sana ole sieluusi sattunut? Kyllä, mutta sanokaa isäni, eikö se toinen enää saa minua valtoihinsa? Mikä toinen? puhu tyttöni! Se se, joka saattaa minut niin onnettomaksi!
KULLERVO. Mitä muistelet isästäni? KIMMO. Hän kiivas oli, mutta rehellinen. KULLERVO. Nuottaako olet tänään vetänyt? KIMMO. Päivän karjassa käynyt olen, niinkuin sanoin. Mies, muotos kauhistaa; tämä terävä ja kylmä katsanto on kärmeen. Kelmeäksi poskes käy ja hammasta puret, että kovin paisuu leukas jännelihat.
ANNA. Ja niin äveriäs mies. LIINA. Minun käteni ja sydämmeni! Mikä rohkea hävyttömyys! ANNA. Vänrikiltä? LIINA. Kaikilta! ANNA. No Jumalani! Voi teitä! Sen tahtoisitteko täällä tytön työksi? LIINA. Pois, hupsu! Minun työkseni? ANNA. Mutta minä muistelen LIINA. Mitä muistelet? ANNA. Elämän ankaraa lakia! LIINA. Mitä huolin siitä? Nämät miehet, jaa, kas nämät!
Minä olen nähnyt sinun. Lyhyksi tuntuu aina aika ensimäisen ja viimeisen kerran välillä. Nyt, nähtyäni sinun viimeisen kerran, muistelen sinua kuin haamua menneestä ilta-unesta, ja samoinpa sinäkin muistelet kohta Canzioo. Miksi istuisin täällä käärittynä tervatappuroisin, palavana syntisäkkinä, varoittaen muita ja varoittaen turhaan? Pois!
Niin on tie ohdakkeinen palvella valtiota semmoisessakin maassa, jota sentään sanotaan virkamiesten luvatuksi maaksi. Kaipauksella muistelet iloisia kouluaikojasi. Koulupoikana et näistä huolista tiedä. Viet kotiisi puhtaan paperin, jossa käytös on 10, ahkeruus ei kuin hiukan vähempi ja eri aineitten joukossa vilahtaa joku kymmenikkö tai yhdeksikkö, jos ei muussa niin voimistelussa.
J. Krohn on sittemmin julkaissut Poppiuksen ennen painetut runot sekä monta ennen painamatontakin "Koittaren" I vihossa. Kauniimmat niistä ovat: Oma maa, Milloin muistelet minua? Hän syntyi 1803 Oulussa.
Sua muistan, koska korvet Vaipan valkeaisen saavat Talven tuiman joutuessa; Muistan tähtein tuikkiessa, Revontulten tuprutessa Kuin jos taivas ois tulessa. Milloin muistelet minua, milloin? Sua muistan ajoin kaikin, Päivän puoleen pyrkiessä, Sekä maillen laskiessa; Muistan hengiteltyäni, Muistan täällä, muistan tuolla Tähtitarhan tuolla puolla. Milloin muistelet minua, milloin?
Päivän Sana
Muut Etsivät