Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Yhteen aikaan oli täti kuitenkin niin hellä, että näytti siltä kuin hän noita harmejaan ei olisi muistanutkaan. Se oli siihen aikaan, kun olin huonoimmillani. Silloin hän oli minulle »äiti-täti», niinkuin nimitin häntä ennen. Mutta vaaran väistyttyä kaikki luisui takaisin viime vuosien uomaan. Täti uskalsi jälleen tuntea ja näyttää »hermostumistaan», ja minä vaikka ymmärsin, kärsin kuitenkin.
»Sielläkö sinä vielä olet?» huudahti hän toisen rannan ruoikkoon huudahti, vaikka oli koko ajan toivonut että niin olisi. »Niin», vastasi tyttö. »Minä en muistanutkaan lähteä minusta oli niin hauskaa katsella kun sinä uit.» »Tulisinkohan minä sinua vastaan jos se tuntuisi turvallisemmalta...?» »Kyllä se tuntuisi», tyttö vastasi.
Hän näki tytön tulevan aina lähemmäksi. Tytöllä ei varmaankaan ollut aavistusta, että puistohuoneessa joku seurasi häntä ja jokaista hänen liikettänsä rävähtämättömin silmäyksin. Herra Markus ei ollut muistanutkaan tuota tyttöä, joka puron yli vievällä sillalla niin vastahakoisesti oli häntä auttanut, kun hän pyysi, mutta nyt johtui hänen mieleensä tuo äreä, lyhyt tapa, jolla tyttö hänet poisti.
Hän ei heti muistanutkaan missä se oli, oli viime aikoina ollut siitä välinpitämätön. »Sinullehan tämä on», sanoi Mari katsottuaan kirjeen alkua. »Sinulle se oikeastaan on», vastasi Elsa. »Sepä somaa», naurahti Mari ja katsahti kirjeen loppuun. »Risto! Ja virstan pituisen kirjeen.
Sinne heidän piti pistäymän, isän ja hänen rajujen toveriensa. Isä sitoi hevosen lyhtypylvääsen eikä edes muistanutkaan pikku Junun olevan mukana. Junu raukkaa! Kauan hän seisoi kolkassa, odotellen isäänsä, mutta eipä häntä kuulunut. Sisään hän ei uskaltanut mennä häntä hakemaan, se tuntui niin vastahakoiselta. Vastapäätä ravintolaa oli suuri, kaunis talo.
"Pimeässä, Herra nähköön!" vastasi Liisa, "ja mitä kaikkea lienee tapahtunutkaan; eikö lapsi liene vaihdettu." "Ei se paholainen toki ristin alta lasta saa," lohdutti häntä Sussu. "Niin, mut Maijapa ei muistanutkaan lapsen päälle ristiä panna ja kuules kuinka meidän Musti ulvoo, se mahtaa nyt taas nähdä itse rymän," puhui Liisa. "Onkos teidän Mustilla yösilmät?" kysyi kauhusta värisevä Sussu.
Mutta kotimatkalla ei Teseus muistanutkaan nostaa valkoisia purjeita. Aigeus kun istuen niemen nenässä meren rannalla ikävällä odottelemassa laivan palaamista näki mustat purjeet, syöksyi toivottomuudessaan mereen, jota, kuten kerrotaan, ruvettiin hänestä sanomaan Aigeianmereksi.
Tuo uusi havainto olisi Ainon kerrassaan murtanut, ellei se olisi häntä niin perin pohjin suututtanut, ettei hän kiukulta tuskaansa muistanutkaan. Hänkö lapsi, joka jo oli niin paljon kokenut ja kärsinyt sieluntuskia, ja kenen tähden kärsinyt? Oi sinuas, sinä kiittämätön sukukunta!... Ystävätär, asuntotoveri, matkusti pois, ja kohta Aino sai kihlakortin, hänen ja Akselin.
katsoisin häntä, joka vielä elää eik' itseänsä nimitä: ehk' oisi hän tuttu, säälisi mun tuskiani. Latinalainen olin, poika suuren toskanalaisen, Vilhelm Aldobrandescon; en tiedä, liekö nimi tuttu teille. Vereni vanha ja työt kuulut isäin mun tekivät niin ylpeäksi, että emoa yhteistä en muistanutkaan.
Pyörähdän jo mennäkseni, mutta yht'äkkiä tunnen käännähtäväni, näen ojentavani hänelle sen harmaaseen paperiin käärityn kirjeen. Kuulen sanovani: Tässä se onkin ... minä en muistanutkaan ... sisareni kirje ... ja näen, että hän ottaa sen ja menee naisten huoneeseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät