Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
"Muistatko vielä, miten paimenessa käydessämme lu'imme ulkoa Jerusalemin hävityksen historian?" "Muistan, tarkoinkin..." "Siitä on kauan..." "On... Sinun on täällä hyvä olla, jaksat kuin prinssi." "Korkeammalle, veikkonen. Palvellessani herraskartanoissa olin orjana; en muistanutkaan, että olin ihminen. Nyt elän entisen suhteen kuin kuningas." "Siltä näyttää..."
No, olipa hyvä, että edes matkalla sattui sellainen päähänpisto... Muuten et olisi muistanutkaan... Enköhän sentään? Parhaaseen aikaan sinä muuten osuitkin! Sillä ellen olisi sattunut huomaamaan orittasi tallin luona, olisin lähtenyt rajaniitylle asti ... ja ehkä et olisi malttanutkaan odottaa siksi kunnes olisin palannut ... vai kuinka? Koska oli tämä tulokin niin nukan päällä ollut...
Mitään entisiä vihoja hänellä ei ollut, aivan kuin ei olisi muistanutkaan. Mitäpä niissä olikaan muistelemista. »Terilän Heikki pois», sanoi hän. »Terilän Heikki pois», huusivat kaikki kuin yhdestä suusta. Ja pallin lyönti alkoi nyt eri innolla, eikä kukaan uskaltanut vääryyttä tehdä eikä pienempiään sortaa, eikä haluttanutkaan kellään.
Ka, täälläkö minä olen ... minä en muistanutkaan ... palamaanko? Enpä hänestä nyt. Vaan elkää pahaksenne panko, että minä olen tänne näin vain ventovieraan huoneeseen omin lupini... Elkää olko millännekään ... itsehän minä teidät tänne toin. Saisinko luvan kysyä, oletteko sitä herra vai mikä? Herraksi te ainakin olette liika hyvä. Minä kummastelin tätä ja kysyin, miksi hän niin ajatteli.
Mutta minä surkuttelen sitä ihmistä, joka ei ole saanut tai ei ole tahtonut jakaa hänen kanssaan hänen elämäänsä ja auttaa häntä hänen suurissa tehtävissään. Ruustinna tuli sisään. Ai, kun minä en muistanutkaan tuoda, mitä aioin. Mitä se oli? Niitä kirjoja, mutta minä menen heti. Anna olla! Voi, että piti vielä tämäkin skandaali tapahtua! Mikä?
Hän ei kirjoittanut ainuttakaan riviä minulle, enkä minä hänelle. Vähitellen haihtui Kalle mielestäni, niin etten häntä monasti muistanutkaan; joskus vaan juolahti mieleeni: missähän oloissa siellä Kallekin lienee? Minäkin olin sillävälin joutunut uusiin oloihin: olin mennyt naimisiin. Suuresti hämmästyin eräänä aamuna huoneestani ulos mennessä.
Iltapuoleen kysyi Julien häneltä: Kuinka paljon on rahaa äitisi antamassa kukkarossa? Jeanne ei sitä muistanutkaan enää ja tyhjensi nyt rahat syliinsä. Kokonainen virta kultarahoja valui ulos, kaikkiaan kaksituhatta frangia. Ilosta löi hän kämmenensä yhteen ja, keräten jälleen rahansa, huudahti: Nyt voin tuhlata vaikka mihin.
Enhän minä ole sitä muistanutkaan», sanoi Mähönen ja jatkoi puhettaan miehen kanssa, joka nyt seisoi käsivarsin kärryyn nojautuneena. »Ja riisu hevonen syömään. Kyllä sitten ennättää latikkata laskea!» sanoi hän kiukkuisesti. »No, saattaapa tämän riisuakkin», sanoi Mähönen. »Tule Miettinen pihaan, niin päätetään täällä», ja hän ajoi liiterin eteen. Vaimo katosi pirttiin.
Te talon tytär, lähtekää näyttämään, minkälaisessa kunnossa navetta. Mutta en muistanutkaan: sulhanen istuu kamarissa! ANNI. Ei haittaa! Mutta kuule, Poika. Mitenkä saataisiin hommatuksi kengät »tyttö raukalle»? TURKKA. Tällähän nyt on kengät ja oikein sievät! ANNI. Lainakengät raukalla. TURKKA. Mikä sinun nimesi? KATRI. Katri. TURKKA. Pidä, Katri, pääsi pystyssä.
Kun hän kohtasi lapsensa, sanoi hän: "Minä en ole enää muistanutkaan, että minulla lapsia onkaan".
Päivän Sana
Muut Etsivät