United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
No... Eiköhän tämä ollut se viimeinen elikkä maailman lopun tanssi! Mennään perälle istumaan. Mennään. No mitenkäs sinä pääsit?... Niin jotta eikö se vihainen pässi päkännyt? Ei... Minä pääsin postin kärrissä. No se oli hyvä... Se on niin julma päkkäämään se pässi. Ka ei mitään... Eikö mitään?... Minkä tähden ei mitään? Ka jospa sinä hyvinkin rakastat muita!
Ja muutenkin... Mitenkäs hän on veistänyt nuo hirret! Kieroja ne ovat. Kaipa sinä sen tiedät? Katsoitko eilen? Ka, en katsonut! vastaa Mikko. En ennättänyt. Muori arvelee: Pilalle ne nyt menevät... Kun oletkin aina poissa. Afääreitä, täti! huudahtaa Mikko. Afääreitä, afääreitä! Niin, mutta jospa sinä et saakaan koiratarhaasi syksyyn. Oho! pääsee silloin Mikko Suomenvaaralta levoton huudahdus.
Mitä se haittaa? Mitäkö haittaa? Niinhän sinä nyt sanot, kun olet suuressa talossa, vaan mitäs meillä on. "Suuressa talossa", toisti Viija. Sinä luulet aivan varmasti, että minä sitä oikealla onnen kukkulalla seison. No, hyvänen aika, mitenkäs muuten. Voih! huokasi Viija pienellä pään pyörähdyksellä. Kertoisinkohan minä sinulle kaikki ajatukseni.
"Ja tuo meidän hakemuksemme meni kuin menikin kuiviin", sanoi toisessa parvessa eräs isäntä. "Saaliiksi saatiin parjauksia silmät korvat täyteen". "Vai oli julma taas tuo Pentti", kysyi toinen. "No mitenkäs, miltei jo hakenut kässäkeppiään nurkasta, ha ha ha!" oli vastaus. "Teidän ei olisi pitänyt niin vähällä jättää," sanoi eräs nuori isäntä.
Ihanko todella se niin sanoi? kysyi Elias. Sanoi se, vaan miten nyt tekisi, kun sinä et ollut hiljaa. En usko ollenkaan, alkoi Elias epäillä. Ei se nytkään muuta kuin viekoitteleisi minua. Mitä varten hän alkoi pitää yhteyttä muiden kanssa? No, elä nyt enää puhu niistä muille, houkutteli Piatta nuhtelevasti. Mitenkäs minä muuten sanoisin, kun tulevat minua lyönnistä syyttämään?
Mitenkäs kävi muutamia vuosia sitten sen rehellisen viskaali Croëllin, joka valitti kruunun käskynhaltijoita vastaan ja sai kiittää onneaan, että pääsi elävänä vankilasta, mutta talonpojat eivät hyötyneet siitä äyriäkään.
Anna Vlasjevnalle hätä käteen. "Herra siunatkoon!" huudahti hän. "Keisarinnako teitä hoviin käskee! Mutta milläs ihmeen lailla hän on saanut tiedon teistä? Ja mitenkäs te, lapsi parka, astutte keisarinnan eteen? Ettehän luullakseni osaa astuakaan hovin tapaan. Eiköhän vaan ole parasta, jos lähden saattamaan teitä: saatanhan edes jossakin kohden niinkuin varoittaa teitä.
Elina tunsi noista sanoista piston rinnassansa, mutta hän kysyi näennäisesti rauhallisena: »Mitenkäs käy työsi täällä, kun viivyt poissa?» »Se saa olla sinänsä, kunnes palaan. Ehkäpä palaan piankin, kenties en pitkäänkään aikaan, tai ehkä en koskaan. Kukapa sen tietää. Minä en huoli pettää sinua.» He tunsivat molemmat olevansa ikäänkuin rajalla, josta jokin uusi ja tuntematon tie alkoi.
Parempi olisi hänen suorittaa tutkintonsa ja päästä virkaan, kun saarnata jonkin joutavia ja nyhdellä talonpoikain rahoja". "No, en väitä! Nyhtämisestä puhuen, eiköhän isäntä koeta markkinoilla parantaa raha-asioitaan peli-voitoilla?" "No mitenkäs!
Kapteeni näyttää kauppakirjaa, jossa puhutaan pystyssä olevista puista, eikä maahan kaatuneista. Siinä riidellään, rettelöidään, mutta kapteeni lähtee ja käy maaherran puheilla. Tulee sitte nimismiehelle paperit, jotta panna puut kiinni. Ja niin ne pantiin kiinni." "Mitenkäs niitä metsässä kiinni pantiin?" kysyy joku. "Ka, jotta ei ruukkilaiset saa ottaa.