United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä hän selaili ja sitte osoitti 20 §:ää. Siinä oli luettavana: "Talonomistaja tahi hoitaja pitäköön osansa kadusta, katuränneistä ja käytävästä puhtaana." "Niin, mitäpäs siinä on?" "Sitäpä sitä viimmestä sannoo. Mitenkäs siinä lukkoo? Pee-uu, pu, hoo ... puhassa, eikös se sitä meinoo?" "Niin, että puhtaana on pidettävä katu ja..." "Sitäpä minä justiin!"
Nämä saatiinkin pian leikatuiksi, josta ahdettiin riihi, ja ohrat kun olivat kuivia, niin saatiin jo puimaan niitä, ja karhu haettiin apumieheksi. Oltiin sitten kolmen miehen riihessä, niin kysyy karhu toisilta: "mitenkäs, kuomaseni, tätä työtä tehdään?"
"Heikki, hänellä oli sinun kypärisi, sinun kylterisi, sinun kilpesi mitenkäs hän net oli saanut?" "Hän pyysi saadakseen ne lainata siksi yöksi, ja minä olin täällä synkällä mielellä, ja tahdoin päästä hänestä. En ollut viettänyt pyhäpäivää ilolla, enkä tahtonut pitää mitään iloa, tuon meidän välimme rikkoutumisen tähden."
»Juuri se tuotiin», sanoi Matti ja lähti viemään keppiä Kannostoon. Saatuaan hevosen valjaista juotti isäntä sen kaivolla, sitoi ohjaksista kiinni rattaisiin ja meni tupaan. Emäntä tarjosi ruokaa, mutta hän sanoi jaksavansa odottaa siksi kun muukin väki tulee. »Alkaako ruis metsävainiossa näyttää paremmalta?» kyseli emäntä. »Eei, mitenkäs se, kun oraat ovat lähteneet ja mistä niitä uusia tulee.
Mutta vähänpä oli toivoa elonkumppalin saamisesta, sillä, niinkuin sanoin, Beata ei ollut kaunis ja kumminkin ylhäistä sukua. Oman pitäjän ja ulkopitäjäinkin nuoret aateliset olivat kaikki esteellisesti sivistyneitä. Jokainen heistä arveli itseksensä tällä tavalla: "Jos nyt naisin jonkun, joka ei ole kaunis, niinkuin esimerkiksi Beatan, niin mitenkäs kävisi?
"Yhy! niin Mart ... tuota minäkö? niin Marttiko? niin, niin onhan täällä Marttikin en minä kyllähän se mitenkäs se onkaan? otti ja tuota hym", sokerteli Rehkonen sitä ja tätä, kun sai odottamatta kuulla pastorilta totuuden, jonka ei hän luullut hänen korvillensa tulleen.
Ja sen kera vierähti päivä iltaan niin nopeasti, että Olavi aivan hämmästyi, kun huomasi alkavan jo hämärtää. »No, mitenkäs se nyt kuuluu se päätös...?» kysäsivät puut odottaen. Olavi ponnahteli rungolta rungolle ja luki puut, sai niitä neljäänkymmeneen ja hymyili. »Niin, että vielä minä ainakin huomenna tulen!» vastasi hän reippain mielin.
Hän näytti tulevan sangen alakuloiseksi, eikä vastannut mitään, huokasi vaan raskaasti. "Mitenkäs sinun vaimosi laita nykyjään on?" kysyin keskustelua jatkaakseni.
Göteborgilaisella sattui olemaan muutamia dollareja rahaa. Me ilmoitimme isännällemme, että menisimme muka teaatteriin ja tulisimme ehkä myöhemmin kotiin. Sitä vastaan ei hänellä ollut mitään sanomista. Me siis läksimme, niin kuin luulin, talosta viimeisen kerran. Mutta mitenkäs kävi?
Selvästi näki hajamielisinkin, että perheessä vallitsi hellä sydämmellisyys. "Voi, voi, tulitkos, Oskar, kotiin! Ja mitenkäs sinä oletkaan päässyt kotona käymään?" sanoi ihastunut, kärsivän näköinen äiti. "Minä olen kyydissä, äiti, ja tämä vieras halusi käydä lämmittelemässä," sanoi poika osoittaen samassa minua. Vaimo näytti hämmästyneeltä, sillä hän ei ollut ennen huomannut minua.