Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Vielä pikkuisena lapsena ollessani sanoit kerran minulle kuun olevan rakkauden auringon; siitä hetkestä olen häntä sanomattomasti rakastanut, ja hän on kuitenkin mielestäni monta vertaa sinua kelmeempi. Vaan miksis nuhtelit minua siitä, etten sairastaissasi sinua ole käynyt tervehtämässä? Sinä tiedät kuitenkin aivan hyvin isäni ei koko vuoden mittaan kertaakaan siihen lupaa antaneen.
Samana iltana, kun kulkiessani Basel'in kautta minulta kysyttiin, mihin toverini olivat joutuneet, ja siihen vastasin: 'ne ovat kaikki kuolleet', joku ääni huusi: 'miksis siis elät? Tämän ensimäisen kirouksen nä'in kaikkien silmissä. Omani painuivat alas. Puna, siihen saakka tuntematon, nousi otsalleni. Minä menin pois ja saavuin syrjäteitä myöden mökkiini.
Här följer den: Poika lausu kullallensa: Miksis aina armahani Polvusiltani pakenet, Sylistäni siirteletse, Kul'et kylkeni varoista, Alta kainalon katoat; Konsa pyyän polvelleni, Sylihini suosittelen, Kuzun kylkeni varohin, Alle kainalon asetan.
Ei ole alkua eikä loppua tuolla laululla, on vain ijäti aaltoava meno, ijäti paisuva tunnepohja, ijäti kysyvä, ijäti kummasteleva tuijotus elämän jähmetyttävään totuuteen. »Miksis kultani hylkäsit mun?» Maailma musteni Johanneksen silmissä.
Paavo ei osannut vastata, vaan peräytyi yhä kauemmas. Mutta vakaasti läheni häntä Ellu. Suuttumus asui nyt hänen jok'ainoassa jäntereessään, ja pahaenteinen vaahto kuohui suunpielissä. "Miksis minulle tämän teit?" kysyi hän uudelleen, hammastaan purren ja hänen äänensä vapisi.
Oli hän siellä vuotta kaksi, Oli kolme vuotta; Kulta luuli kuolleheksi, Tainnut ei enää outtaa. Nuori mies tuli vierailta mailta, Tuli hän kotiansa, Meni kultansa kartanohon, Tervehti kultoansa. Nuori mies tuli vierailta mailta, Meni kultansa luoksi; Kulta se tuosta valjeni Ja ve'et silmistä juoksi. "Miksis kultani valjenit, Et ole niinkun muinen?"
Hän laulaa, katse nöyrästi maahan kiinitettynä: "Minne poloista viedään? Täytyykö hänen lähteä pois, pois vieraaseen kotiin? Lähteäkö täytyy pois kodista kultaisesta, isän ja äidin luota? Oi isäni, miksis möit hänet, valkean peurasi? Hän olisi tahtonut hyväksesi tehdä työtä päivät, tehdä yöt. Olisihan hän toki ollut sen arvoinen, kuin minkä elantonsa sulle maksaa.
"Niin juuri: armaani, kultaseni, miksis viivyit kauan ulkon'?" "Niin lempeästi, niin hiiden lempeästi! Entäs sitten, kun mieli tekee uutta hattua tai parasollia ja niin edespäin, niin voi vietävä kuinka kauniisti hän pyytää! Olispa peto, joka kieltäisi. Ei, veikkoni, toista on nainen miehen elämä, toista. Vaan kuinka on sinun laitasi?" "Aivan sama.
Hän oli peloittava ja samalla kaunis tällä hetkellä, tuo kaikkien ivaama ruotulainen. Kaikki tunsivat jonkinlaista ahdistusta. Ei ollut kenenkään oikein hyvä olla. Antti poika säikähti tekoansa ja syöksi ulos. Ellu astui verkalleen Paavoa kohti. Hänen silmänsä iskivät tulta, nyrkit olivat kovasti puristetut. Paavo peräytyi pari askelta. "Miksis minulle tämän teit?" kysyi Ellu.
"Miksis minua teitittelet, Mari?" kysyi Severin, melkein surun voittoisesti ja ojensi tytölle kättä; "olenko minä kasvanut sinun silmissäsi, taikka oletko sinä kasvanut omissa silmissäsi?" "Enpä tiedä", vastasi Mari, ujosti, "te sinähän olet nyt herra ja koulun käynyt." "Koulun käynyt ja herra, olkoonpa niinkin. Mutta sinä olet kylän kaunihin". "Tulitko pakiparaastasi sitä minulle sanomaan?"
Päivän Sana
Muut Etsivät