Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Perässä kävi orjia, joita toimensa mukaan sanottiin »pedisequi». Hetken perästä vei Petronius vaieten kätensä kasvoilleen, haisteli öljyä ja näytti miettivän jotakin. "Päähäni pälkähtää," virkkoi hän sitten, "että jollei unelmiesi jumalatar ole orja, niin voihan hän jättää Plautiuksen talon ja muuttaa sinun luoksesi.
Käänteissä heilahtelivat helmat sääriä vasten niinkuin vanhalla herralla; Antti tunsi sen selvästi polvissaan. Peilissä, johon hän aina ohimennen katsahti, huomasi hän olevansa ajattelevan ja miettivän näköinen mies. Hänestä näytti, että kaikki häntä salaa tarkastelivat, myöskin neitoset.
Seuraavana päivänä läheni laiva New-Orleansia. Kaikki matkustajat olivat liikkeellä. Mitkä kokosivat tavaroitaan, mitkä taas maksoivat laskujaan tahi sanoivat toisilleen hyvästiä. Alakannella seisoi Tuomo kädet ristissä miettivän näköisenä ja katseli tuon tuostakin erästä ryhmää laivan vastaisella puolella. Siellä seisoi kaunis Evangeline entistä hiukan kalpeampana isänsä vieressä.
Vuosikaudet tuota mietittiin ja tuumittiin, mutta selville ei tullut edes tuon onnellisen pikku tuvan paikkakaan. Niin kului se vuosi syyskuun alkuun. Jaakko oli viime päivinä hyvin harvapuheinen ja miettivän näköinen. Kukaan ei ymmärtänyt syytä tuohon, eikä Jaakkokaan ottanut sitä selittääksensä, vaikka jo utastiinkin. Elon leikkuu oli juuri loppunut ja maamies oli saanut korjata runsaan sadon.
Virkeänä ja pyörein silmin päätään punallellen miettivän näköisesti katseli tuvan seinämällä uunin valossa syntynyttä äidin jättiläiskuvaa, joka sinne tänne hieman liikahteli aina sen mukaan miten liekit vaihtelivat lämmityksen rinteessä. Sitä kuvaa se vaan Matti kierteli suurilla silmillään ja mietti itsekseen.
Tapani tahtoi vielä näyttäytyä miettivän näköiseltä, vaan tuokion perästä sanoi: "No, lähdetään vaan Lappiin näkemään sitä yösydämen aurinkoa, jota niin monen olen kuullut ihmettelevän." "No siellä se nähdään. Muonionniskan pitäjässä, johon mennään, paistaa kuusi viikkoa aurinko ilman laskeutumatta." "Kummallista!"
Dora hymyili surumielisesti; hän tiesi hyvin, mitä tämän teeskennellyn välinpitämättömän puhetavan alla piili. "Enpä oikein osaa sanoa, miksi sitä ajattelen, mutta voin vakuuttaa, että se ei ole kärsimyksistä nauttimista; se ei ole minun tapaistani, vaikka olenkin nainen. Kenties on äkillinen heräämiseni tehnyt minut niin selvänäköiseksi", lisäsi hän miettivän näköisenä. "Heräämisesi?"
Nyt katselivat isä, äiti ja poika toisiansa. Kauvan he näyttivät miettivän, mutta vihdoin isäntä lausui: "Kyllä siinä viidessätuhannessakin on rahaa, vaan tää talo ei ole sillä maksettu." "Ei kopekkatakaan enempää ja käteenne luen rahat, jos myydä tahdotte. Viisi tuhatta! ja sanassani pysyn." Taavetti pani nyt lakin päähänsä ja alkoi astua ovea kohden; hän jo seisoskeli pihalla.
Hän istui taaskin tuokioisen ääneti ja hikiherneet kohosivat miehen otsalle, kun hän näkyi miettivän tuota vaikeaa alkua. Hän katseli minua empien ja huulet mutuilivat, mutta sanaakaan ei suusta lähtenyt. Vihdoinkin näytti hän tekevän päätöksen ja lausui: "ottaisikohan tuo Junnu minulta kirjeen Maanselälle viedäkseen?" "Kirjeen? Miksi hän ei sitä ottaisi?
Hän nojasi vasenta kättään pronssipöytään ja siveli oikealla miettivän näköisenä otsaansa koko ajan tuijottaen Cethegukseen. Vihdoin hän sanoi: "Ihminen, sano mistä olet saanut valtasi minuun? En rakasta sinua enää. Minun pitäisi vihata sinua. Vihaankin sinua. Ja sittenkin minun täytyy totella sinua tahdottomasti aivan kuin linnun käärmeen katsetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät