Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025


Mikä kirja se on, jota luet? Raamattu se vain on. Vai niin, mitä sinä sitä luet? Luenhan vain kerran sitäkin. Hetken kuluttua Sanoi Lauri: Niin, minä tulin todellakin sinua hakemaan. Ruvettaisiin lukemaan yhdessä. En minä osaa mitään yksin. Tuletko? En tiedä, ennenkuin mietin. No, mieti sitten. Saanko sill'aikaa vähän levähtää tässä raukaisee niin.

Toisten toogia maineen purppura kiertää, toisten otsia kansan suosio kruunaa, Delias toista jo lempii, Kloeni toista. Yksin jäimme me, Albius, joukkojen keskeen lyyramme kanssa. Näin minä mietin, Albius, kun tuli illoin sammuu köyhässä liedessäin, ma kun kuulen ulkoa vain torikansan »leipä ja sirkus!», kun yli kynnyksein ei pitkihin päiviin ystävä astu.

Silloin itken murhein karmain pieluksessa suu... Uinu, enkelini armain, tuuti, tuulan tuu! Jäytämään ne rintaa jäivät poltteet kyynelveen; rukoilen ma yöt ja päivät, taikoja ma teen; mietin, kuinka kärsit mailla, miss' on olo muu... Uinu, viel' oot huolta vailla, tuuti, tuulan tuu!

Mutta nyt minä en sentään ole miettinyt mitään erinomaista, mietin vaan kotiin lähtöä ja päätinkin lähteä ihan tänä päivänä." "Vai jo ihan tänä päivänä! Sepä on äkäistä hommaa." "Niin se on. Mitä minä mietin, minä myöskin päätän." "Miten se kotiin lähtö nyt näin heti tapahtuu? Sanoittehan viipyvänne muutamia kuukausia ja nyt olette vasta ollut kolme viikkoa?"

Nyt mietin minä ruveta Kahviruuasta runoja Laulamahan lämpöisestä, Rinnan hauteesta hyvästä, Eli juomasta jalosta, Jota aina Aasiasta Tuoahan meren takoa, Jota ainetta alukset, Laivat tänne lastittaisin Purjehtivat puuttumatta, Jonka kauppa kaikin aioin Menestyypi Suomenmaassa.

Enkö ole paha, kun voin sitä valittaa tässä sinun rinnallasi?» »Et armaani, et ole paha ensinkään. Minä juuri mietin, miten paljo minun nyt tulisi antaa sinulle. Olet kaiken jättänyt minun tähteni, ja minä olen niin köyhä antajaEevi oli kyyneleensä kuivannut, mutta nämä Heikin hellät sanat saivat ne uudelleen virtaamaan.

Minä koetin kääntää sitä väliä, joka olisi voinut olla minun ja Agnesin kesken, keinoksi, jonka avulla saatin paremmin kieltää itseni, ruveta enemmän luja-aikeiseksi, tarkemmin tuntea itseni, puutteeni ja erehdykseni. Kun mietin, että asia olisi voinut olla, tulin siihen vakuutukseen, ettei se koskaan voisi olla.

»Tottapahan joskus toisten mietin asiata tarkemmin», ajatteli hän, kun hänen ajoneuvonsa, aivan jo äänetönnä, vierivät oikeuden asfalttiselle ovenedustalle. »Nyt minun on omantunnonmukaisesti, kuten olen aina pitänyt velvollisuutenani, täyttäminen yhteiskunnallinen tehtäväni. Ja onhan se usein huvittavaakin», ajatteli hän itsekseen, astuessaan ovenvartijan ohitse oikeuden eteiseen.

Minä istuin hänen kanssansa aamuun asti; hän vaati minua vakuuttamaan kunniansanallani, ett'ei meitä enään huomena olisi täällä ja silloin vasta hän nukkui. Minä mietin miettimistäni, ja päätin vihdoin keskustella teidän kanssanne. Minun mielestäni Asjalla on oikein meidän tulee molempien lähteä täältä matkaamme.

Sitäpä minä itsekin joskus mietin... Mutta kun ne rakastuvat ja itse tulevat, niin eihän sitä malta näin nuori mies olla vastaan rakastamatta... Toisinaan, minä olenkin ajatellut, jotta onkohan se tuo viulu, joka niitä tyttöjä niin minuun vetää ... tahi sitten mylly. Jokuhan siinä on... Et suinkaan se sinä itse vedä.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät