Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Tähän ei minulla ollut mitään sanottavaa; minä vain hänen puhellessaan mietin, mitenkä parhaiten voittaisin hänen myötätuntonsa sille asialle, joka nyt oli sydämelläni.
Olisin tahtonut lähteä kerjuulle ja mennä kertomaan Niemelän emännälle kaikki. Yöllä valvoin kauan ja mietin, jos karkaisin pimeään yöhön. Mutta en uskaltanut. Pelkäsin jos Matara ja isä minut saunasta näkevät, ja isä kuoliaaksi lyö. Kummi olisi minulla ollut, mutta hän oli Amerikassa. Ja sinne oli liian pitkä matka; en edes tiennyt, missä talossa hän siellä asui.
Sit' ei saa soitot viihtymään, ei viisaan lepopielus; se pistää, kalvaa yhtenään, ja kärsimään jää sielus. Murhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön, muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan. Pääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan. »Joku vieras siellä», mietin, »nakuttelee sisään vaan. Muuta ei se olekaan».
Minä mietin, pitikö minun sanoa syyksi, etten voinut hyvin, ja paeta en tiedä mihin uljaalla kimollani, kun Dora ja Miss Mills kohtasivat minut. "Mr. Copperfield", sanoi Miss Mills, "te olette raskasmielinen". Minä pyysin anteeksi. En ollenkaan. "Ja Dora", sanoi Miss Mills, "sinä olet raskasmielinen". "En! En suinkaan!"
En, Jumalan kiitos, mutta onhan kaikki niin surullista. Niin, minä ymmärrän, sinä tarkoitat tappioita. Mutta ei ole syytä surra sitä aivan paljo, ensi sanoma voipi tuoda tiedon voitosta. Voitto taikka tappio, onhan sota itsestänsä jo niin hirvittävä. Eikös olisi parempi, jos ei sotia olisi lainkaan? Mitävarten olisi sitte sotilaita? Mietin hetkisen. Niin, silloin ei niitä varmaan olisikaan.
POLONIUS. Tosiaankin, siellä on ilmanhengestä poissa. (Syrjään.) Kuinka sattuvia joskus hänen vastauksensa ovat! onnen lahja, joka usein hulluudelle sattuu, ja jota ei terve järki niin helposti keksi. Jätän hänet nyt, ja mietin keinoa, miten saada hänet ja tyttäreni yhtymään. (
Ja silloin mietin aina: Miksi on nuo ajat muisteloita vain nyt mulle, miks en ma jäänyt kotilaaksohon, vaan läksin kylätielle tarvotulle? Hän kielsi kyllä, kielsi kyynelein mua lähtemästä kodin lehtoloista, mut tulta uhkui nuori sydämein ja tahtoi taivasta ja maata toista, Ma läksin. Hän se seuras.
Ja kuultiin kohta, joukkomme kun Pohjasta tulj pois, Kuin uljas, kuin olj voimakas hän ollut taisteloiss'; Ja rintamerkin, kerrottiin, Häneenpä saaneen, kaksikin; Mä silloin yksin mietin niin: Ah! kans ken ollut ois.
Oletteko ajatelleet tyttäreni asemaa elämässä, niitä tuumia, joita minä ehkä mietin hänen eduksensa, niitä testamentin aikomuksia, joita minulla ehkä on hänen suhteensa? Oletteko ajatelleet mitään, Mr. Copperfield?"
Tähän ei luonnollisesti ollut mitään vastaan inttämistä, ja hänen puhuessaan mietin vaan, miten parhaiten voisin voittaa hänen suosionsa sitä asiaa varten, joka nyt oli sydämmelläni.
Päivän Sana
Muut Etsivät