Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Frank Pocock sai käskyn valita miehistöstä itselleen apulaiset ja miehittää ne neljä pientä kanoottia, jotka voivat kantaa noin kaksikymmentä miestä.
Onko sarkoin vaarrettuna noissa Pohjolan pioissa? Jos on sarkoin vaarrettuna, saat sinä paremman sarkan, taattosi soasta saaman, tavoittaman tappelosta." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun sarkoin vaarteleisi! Itse vaartaisin isännät, vaartaisin sata urosta, tuhat miestä tunnustaisin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Mit' olet pahoilla mielin?
PAIMEN. Herra Martti, herra Martti! Ryöväriä! Uskokaat: kaksi partaista miestä kohtasin polulla tuolla. Kyselivätpä minulta näiden kartanoin nimistä, ketkä niitä hallitsevat ja löytyykö niissä koreita likkoja.
Hartahana, totisena seisoo näin hän hetkisen, niinkuin muinoin pienoisena, vanhana nyt rukoillen. Pois nyt kaikkein päästä hattu! Tyyni hartaus nyt on. Luodit lentää, välin sattuu viereen, välin joukkohon; miestä kaatuu täällä, siellä, seis! Ei liikahdustakaan! Isämeitä ynnä vielä siunauskin luetaan.
Siitä silloin päivän pilke, koska teot sotaa käyvät, että aate ohjaa miestä, että kalskuu kirkkaat kalvat; siitä silloin päivän pilke, koska kalskuu kirkkaat kalvat, että alla aattehien puhdas, tuores tunto asuu. Mutta mistä päivän pilke, koska kansat sotaa käyvät?
Näitä periaatteita noudattaen tarkasti kuningas joka miestä huolellisemmin kuin hän tarkasti sotajoukkoa kokonaisuudessaan; hänen isänsä Kaarle XI oli mainio "veivaamaan" sotamiehiä, ja Kaarle XII oli hyvä oppilas.
Mitä lajia? kysyi isäntä kirkastuneena. Sitä, jota vielä on viisitoista pulloa jälellä perimäisessä sopessa, kaikki muut pullot särkyivät pudotessani. Tuo tänne kuusi pulloa. Mutta onpa sitä koko tynnöri tuota miestä! mutisi isäntä mennessään; jos hän viipyisi täällä vielä viisitoista päivää ja maksaisi kaikki juomisensa, niin asiani olisivat autetut.
Kun saimme oluttuopit, sanoin minä toverilleni: »No nyt saat, Juho, näyttää, kelpaatko sinä muuhunkin kuin tupakkapurua jauhamaan ja rakuunahevosen kanssa kilpaa juoksemaan.» »Montako niitä olikaan?» kysyi Juho. »Kuusi, siis kolme miestä kohti. Mitäs arvelet?» »Niin kolmeko? Ajoinpa minä kerran talkootansseissa seitsemän ypäjäläistä yksinäni käpälämäkeen, kun olin parhaillaan nousuhumalassa.»
Mietti siinä elämäänsä, kuvitteli tulevia päiviä. Eipä ollut hänen elämänsä hauskaa kuten pienenä tyttönä, silloin, kun äiti ja veli vielä olivat elossa ja päivät huolettomia. Ikävä oli siitä asti vaivannut. Yhden ystävän hän tuli tuntemaan, mutta tämänkin kanssa sai harvoin yksissä olla ja vain joskus puhella... Ja toista hänelle toimitettiin, tylyä miestä, jota ei koskaan voisi rakastaa.
SAMPOMATKALAINEN: On tässä urosta monta, monta miestä miekallista, sankarta sotijaloa, ei ole melaista miestä, purren puisen haltiata, näissä koskissa kovissa, näissä kuolon käppyröissä. Tule Väinö, astu Väinö, melan vaskisen varaksi! V
Päivän Sana
Muut Etsivät