Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Taikka kerran vertauksille ruvettuamme joko sopimattomasti vertaisimma mielen mereksi, lainehiksi ajatukset, ja erinäiset niiden vaikutukset tuuleksi. Tuuli tyvenestä rannasta alkaen ensin siittää pienet väreet, kasvattaa väreistä laineet, kohottaa laineista suuret, ulommaksi havattavat kuohupäät aallot.
Se ei kuitenkaan tullut ainoastaan siitä, että Marilla oli kaunis ulkomuoto, vaan pikemmin siitä että isäntä oli havainnut tytön mielen laadun uljaaksi. Mutta tyttö oli todellakin kaunis. Mitaltaan oli hän muita tavallisia tyttöjä vähän pitempi ja varreltansa sorea. Se teki että hänen liikuntonsa ja käyntinsä oli muita ylevämpi.
"Kummallinen mielen wika", sanoi Klaus herra, istuen jälleen pöytään. "Hän on aika ajoin parempi ja puhelee pian toimessaan, waan jäätyään hetkeksi yksin, hän lankee heti entisiin houreihinsa.
Posti oli tullut juuri näin kuin nytkin. Yht'äkkiä murahti esimieheni, jonka etuoikeutena oli avata laukku ja ensiksi valita ne lehdet luettavakseen, jotka häntä parhaiten huvittivat, murahti pöytänsä takaa: »Hva' fan ä' de' här försla'?» Ja suuttuneena heitti hän lehden luotaan lattialle. Jos sallitte, niin luen sen kirjoituksen, joka näin kokonaan sai ukkorovastin mielen pois ladultaan.
Jos hyvä, miks siis valtaa mieltän' aatos, Min hirmukuva nostaa hiukset pystyyn Ja, vastoin luonnon tapaa, kylkiluihin Sydäntän' jäykkää lyöttää? Tosi kauhu On mielen hirmuluomain suhteen tyhjää. Ja pelkkä murhan kuvitus jo jäytää Olentoani niin, ett' elon kaiken Tukeuttaa houre tuo, ja mitään muuta Ei ole, pait se, mikä viel' ei ole. BANQUO. Kas kuink' on kumppanimme haltioissaan!
Jos sekä komedia että tragedia olisi luotu samalla mielen tasapainoisuudella, samalla selkeentyneellä näkemyksellä kuin Vaaran-kuvaukset, niin niillä olisi kunniakas erikoisasema uudemmassa kirjallisuudessamme; niiden yksilöllinen psykologia ansaitsisi sen.
Se viattomuuden viedä voi ja uskon, joka suuria loi, se mielen uljaan murtaen veret hyytää nuoren sydämen. Siis säihky sa kiiluvin kipunoin! Lyö vasara kaikuissa kallioin! Käy surmaan suku inehmon ja meidän, oi, maa taas kerran on! KEV
Ne laulaa turhuudesta taistojen, ne kertoo kauneudesta keväimen, ne rakkautta, rauhaa julistaa ne mielen valtaa, tempaa, tenhoaa. Näin kertoi hän ja kansa ihmeissään se häntä katsoi, mietti mietteitään. Mut aina laulujensa lopuksi hän Salojärven rauhaa kiitteli. Hän yksin eli. Vuodet kulki niin. Vain harvoin vanhus sattui naapuriin.
Viina, neste voimallinen, pyörryttävä pisarainen, liemi tehty leiväksistä vaikuttaapi väkevästi meissä monella tavalla; yhden tekee terveheksi, toisen runtelee rumasti; viepi mielen miehen päästä, kielen tyhmäksi tekeepi; kehoittaapi riidan kautta ratkaisemaan riidat suuret, tappeluksella toratkin; yllyttääpi ystäväiset riita-miehiksi rumiksi; katkaiseepi kielen paulat, sanat päästää saastaisimmat siivollisuuden siteistä.
Mikä tenhovoima ainiaan, Tyttösein, mua sydämelles vaatii? Miksi eloin hetket uinumaan Siellä siellä vaan mun mielen' laatii? Miksi lie tuo templi kaunoinen, Jossa luonto pappeutta johtaa, Riemuton ja kylmä minullen, Ellen sua sen ihmehissä kohtaa? Kohtaloiden aalloill' ajellen, Niinkuin mie, ja kahlittuna multaan Vaikka piillä voit sä pensaasen, En sua vaihtais kaiken mailman kultaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät