Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Topias oli nyrpeällä mielellä, sillä hän juuri pääsi pauhaamasta Josua. "Mitä poika on tänään taas tehnyt?" "Mitäkö tehnyt? Muistakoon joku toinen hänen työnsä, mutta en minä.
Kukaan muu ei ole tehnyt tuota varkauttakaan kuin te itse, jota nyt kaikin tavoin koette peitellä", mutisi leski puoli-ääneen, sillä hän tunnossaan tiesi asian oikean laidan, vaikk'ei voinut saada sitä valkeuteen. "Mitä te sanoitte?" kysyi Lauri, kuultuansa lesken hiljaisen mutinan. "En juuri paljon mitään", sanoi leski ja meni raskaalla mielellä pois.
Hyvällä mielellä takaisin Viiralaan palatessamme, eivät nietokset ja hyyhmä enää tuntuneetkaan niin vaikeilta. Hukkaa metsästä kulettaissa astui aina uusia kantajia sijaan, kun entiset väsyivät.
Kauhistuneella mielellä oleva ihmisjoukko ei koskaan ajattele järkevästi, varsinkaan silloin, kun sääliväisyys on herännyt ja luontainen tuntu vaatii kostoa, asettuen vääryyttä kärsivän puolelle. Kauhea epäluulo oli herännyt jokaisen povessa, mutta kukaan ei sitä rohjennut ääneen lausua, paitsi yksi ainoa, joka raivokkaassa surussaan ei mitään kamoksunut.
Minä tunnen heidät. Kapteeni, sanoi Sigurd ja katsoi tutkivasti Vanloota silmiin, te näytätte minusta olevan joksikin synkällä mielellä tänään. En, minä olen kaltaiseni.
Tuomas niminen käsityöläispoika, joka työmatkoillaan oli kauvan oleskellut kaukana kotoaan, lähestyi iloisella mielellä kotikyläänsä. Aurinko oli polttanut hänen kasvonsa ruskeiksi, hänen hiuksensa ja vaatteensa olivat pitkästä vaelluksesta pölyisinä. Kun hän lähestyi kotikyläänsä, tuli häntä vastaan nuori mies, joka aikoinaan oli ollut hänen paras ystävänsä ja leikkikumppalinsa. Mutta tämä ei tuntenut kuljeksivaa vierasta. Murheellisena astui Tuomas kotikylänsä kujaa pitkin. Siellä näki hän sisarensa, joka hänen poissaollessaan oli joutunut naimisiin, istuvan naapuritalon ikkunan ääressä. Hän tervehti sisartaan ystävällisesti; mutta sisar ei tuntenut veljeään ja vastasi varsin kylmästi hänen tervehdykseensä. Kyyneleet tulivat Tuomaan silmiin ja kiirein askelin meni hän kotitaloaan kohti.
Dora sensijaan kuvaili häikäilemättä omaisilleen avioelämänsä kaikkia yksityiskohtiaan myöten, ja aikaansai siten riippuen siitä, millä mielellä hän kulloinkin oli traagillisia tai koomillisia kohtauksia, tavallisesti jälkimäisenlaatuisia. Nauraen kertoi hän kuulijakunnalleen Eugenin pikkumaisuudenpuuskista, ja Lisbet antoi kuvaukselle lisäksi dramaattista vauhtia.
Hän ei saanut ajatuksiaan Leivistä; rakkaus häntä sitoi loihtuvoimalla. Mutta välistä oli hän synkällä mielellä ja surullinen, hänen iloisuutensa oli ikäänkuin sammunut. Harvoin hän nuorten seurassa oli, ja jos hän tuli, ei hän hetikään ollut niinkuin ennen. Ihmiset sitä kummastelivat; mutta oikeata syytä ei kukaan hoksannut.
Pakenevat jääkärit pitivät minua varmaankin jonkinlaisena hiidestä heitettynä miehenä, joka oli vannonut iskevänsä suonta heistä. Tuon tuostakin he katsahtivat taaksensa ja kauhistuivat, nähdessään minun huitomisiani. Voi. hyvät herrat! Olisittepa vaan tienneet, millaisella mielellä se voittaja oli! "Kauempan' aina pot, pot, pot, Kalkkuivat ratsun kaviot.
Hän tunsi kyllä isänsä mielipiteen, ettei poikien sopinut polttaa, ennenkuin he itse olivat ansainneet rahaa tuohon tarpeettomaan huviin, ja kaikkein vähimmin sen tiesi Bruuno sopi kolmentoista vuotiaan koulupojan polttaa papirossia. Hän oli vain ollut liika veltto vastustamaan kiusausta; oli tuntunut hauskalta koettaa, miltä tuollainen maistui. Vaan nyt hän oli pahalla mielellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät