Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
"Ei se mitään, ei se mitään", vakuutteli metsäherra ja tervehti Mattia oikein kättä antamalla. "Isäntä on hyvä ja istuu, onhan siinä stuoli." "Kiitoksia paljon, onhan tuota saanut reessäkin istua", tuumaili Matti, mutta istui kuitenkin ja kohensi vähän turkkinsa rintaa, joka oli hyvin pullallaan. "Metso sillä on vielä tuolla turkin povessa", ajatteli metsäherra ja hymyili partaansa.
"Tässä kirjeessä käskee päällikkö minun päivän valetessa, lähtemään sotajoukon kanssa rantalinnaan" "Mutta kilpa-ajomme?" kysäisi metsäherra. "Koska minun täytyy lähteä linnaan, niin en voi kilvotella teidän kanssanne; se asia on selvä". "Ei muulla tavalla suinkaan, jos ette anna toisen ratsastaa teidän sijassanne", muistutti ystävämme. "Kukapa siihen rupeaisi; kentiesi te, herra kapteini?"
Pian alettiinkin tukkikauppoja hieroa ja usein mainittu yritteliäs isäntämme oli jo pannut rahoja liikkeelle ostellen useilta kyläläisiltään heidän metsäosuutensa. Tällaisen toimen edullisuuden oli huomannut myöskin eräs asianomainen metsäherra ja kerännyt ja saanut hänkin valtakirjoja puiden omistajilta tarjoutuen heidän asiamiehekseen.
Kun he olivat eroamaisillaan, toi lähettiläs kirjeen sille ratsumestarille, jonka metsäherra äsken oli esittänyt kilpaveljenään huomispäivän kiistassa. Ratsumestari mursi sinetin, luki kirjeen ja antoi sen sitte eräälle likellä seisovalle kumppanille. "Sepäs vasta onnellista se!" virkahti hän hartioitaan kohotellen.
Ei ollut vielä myöhäistä, kun hän saapui Casinoon, erääsen yhtymäpaikkaan, jossa upseerit pitivät kokouksiaan. Kun hän astui sisään, nousi metsäherra juuri pelipöydästä. Tämä näytti vähän ujostelevan vanhaa tuttuansa, puhui väkinäisesti ja loi silmät omituisen arasti syrjään, yhä vaan välttäin toisen silmäyksiä. "Oletkos käynyt rouvaani katsomassa?" kysyi metsäherra kerran kesken puhetta.
Noin kahden kymmenen sylen päässä istuivat vastaisella puolella kilpa-ajon tuomarit, joiden piti katsella ajoa ja määrätä, kuka voittajaksi oli päässyt. Metsäherra oli aikaisin paikalla. Hän käveli ympäri, ystäviä sekä tuttuja tervehtien; hän näytti röyhkeältä ja puhui kovalla äänellä, koska hän muka tiesi, että ihmisjoukon huomio oli häneen kääntynyt.
Koska siis tahdotte, että joku olisi kultani, niin olkoon se sitte tuo serkkuraiskani, metsäherra, jolla aina on jotakuta asiaa meidän kartanoomme. Häntä ei suinkaan voi verrata teihin pois se! mutta hänen rinnalla olen minä etevämpi eikä minun sitte aina tarvitse tuntea vähäpätöisyyttäni; hän laulaa, hän tanssii, hän jumaloitsee minua, hän huvittaa minua".
"Lähden minäkin, jos ette parempaa löydä". "En todellakaan tahdo parempaa. Se asia on siis päätetty. Minä menen linnaan; te ratsastatte ja voitatte minun sijassani". "Minä koetan parasta taitoani", vastasi kapteini. "Se oli oikea ystäväntyö, jonka äsken teit minulle", sanoi metsäherra, kun kotiinpäin menivät. "Aikomukseni ei suinkaan ollut sinnepäin", vastasi toinen.
Sitä runsaamman aterian piti metsäherra ja ottipa vielä päälle parin tunnin pituisen ruokalevonkin. Miehiä ei siihen sijaan ruoka painustanut, joksi he joutivat katselemaan talon tapoja ja tavaroita. "Kylläpä on aika pelkuri, koska on tikapuihinsakin panettanut puumerkkinsä", tuumaili Rankolainen, katsellen kartanon katolle meneviä tikkaita.
Metsäherra istahti nojatuoliinsa ja kirjoitti Kuulijaiselle käskyn: Matti Telkiäisen sekä asuin- että ulkohuoneitten korjaamiseksi merkitä metsästä rakennus- ja polttopuita niin paljo "kuin mainittu Matti Telkiäinen tarvitsisi ja tahtoisi." Mitä nöyrimmästi kiitellen ja kumarrellen otti Matti tuosta käskykirjeen vastaan ja heitti hyvästit.
Päivän Sana
Muut Etsivät